Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:15:13 GMT
Raskaat lumihiutaleet putoilivat hiuksilleni kun astelin kirpeässä pakkasessa. Jouluun oli vielä 23 piiiitkää päivää, mutta tallin koristelu alkaisi jo tänään. Haukotellen menin päätallin puolelle, napsauttaen valot päälle. Hevoset ynisivät väsyneinä, kun paukutteluni herätti ne. Käväisin taukohuoneessa laittamassa kahvin tippumaan ja menin samalla herättelemään pihaton porukan. Neela ja Valkku nukkuivat kylki kyljessä pihatossa kun taas Hani oli jo hereillä ja tökki minua turvallaan kun kurkkasin pihaton sisälle, jossa aiemmin mainittu kaksikko heräili. Oikaisin pihan poikki vielä pientalliin kiusaamaan hevosia, pörröttäen Murheen ja Rihman pörröisiä harjoja samalla: kaksikko oli pirtsakkana jo menossa, kun taas Hertta nuokkui yhä ja Mimmissä hädin tuskin näkyi elonmerkkejä. Jätin nelikon heräilemään ja menin päätallin puolelle laittamaan hevosille sapuskoja. Kaadoin ruokakuppeihin ruoat kun sain koko tallin hevoset valmiiksi ja sitten alkoihin pientallin porukan ruokien valmistus. Murhe tuntui aikovan syödä minut siinä samalla, kun laitoin herralle ruokia. Tammat mussuttivat ruokiaan hiljaa Murheen jo paukutellessa seinää ulospääsyn toivossa. Rihma kiljui sukulaiselleen vierestä, kun Murhe piti mölyä ja paukutteli itsekin jalkaansa päin karsinan ovea.
Pihaton porukka sai muonat omiin ämpäreihinsä, kun lähdin loimittamaan hevosia. Oli hupaisaa huomata, miten eri tavoin osa hevosista loimitettiin: kun Hertta sai ties kuinka paksuja loimia selkäänsä, muutamat hevosista menivät ilman loimea sisälle - joskin, yllätys yllätys, nämä olivat suokkeja ja pohjoisella rodulla oli joko tarpeeksi suuri rasvakerros tai tarpeeksi karvaa ja sisua pysyä lämpimänä vaikka missä tuulessa ja tuiskuissa.
Heitin hevosia posket punaisina pihalle. Hye meinasi jyrätä ylitseni, kun menin tamman tielle kun se lähti innokkaasti lumiseen tarhaan, kun taas Disa vetelehti tallissa, jottei joutuisi kylmään viimaan. Retku vähän tyhmäili eikä tajunnut, että saisi mennä, kun riimu oli irti ja herra tarhan puolella, joten lomitettu pikkukaveri jäi viimaan paikalleen hölmistyneen näköisenä ... Olikohan se vielä edes kunnolla hereillä? Mimmi ja Hertta nyhjöttivät talvisessa aamussa samalla kun Sukka ja Neela pitivät itsensä lämpiminä riehumalla. Sukka oli jo itsenäinen hevosenalku ja pitkillä koivilla loikkiminen lumessa kyllä kelpasi pörröiselle varsalle. Valkku oli nykyisin vain pihattorakennuksen sisällä kaitsemassa omaa varsaansa. Hanikaan ei jäänyt varsan kanssa riekkumisesta paitsi, se oli huomattu jo eilen, kun hontelo Sukka jahtasi vaaleaa ponitammaa pitkin pihattoa.
Harjailin tallin käytävän ja karsinatkin tuli siivottua siinä sivussa Marun herättyä ja vetelehdittyä auttamaan minua. Tallin ollessa siisti lähdin hakemaan talolta kahta suurta pahvilaatikkoa, joiden sivuun oli tekstattu "Jouluroinat". Avasin laatikot iloisena kuin pikkulapsi ensilumen putoillessa maan pinnalle ja kaivoin esiin jos minkämoista härpäkettä: oven päälle ripustin jouluisen, punaisen kellon, joka kuitenkin pysyisi vaiti etteivät hevoset saisi slaagia. Taukohuoneen sisustus vaihtui oranssista punaiseen hujauksessa, kun pöydälle ilmestyi punainen joululiina ja punainen räsymatto löysi tiensä lattialle. Maru ja Mila pölähtivät taukohuoneeseen juuri kun olin ripustamassa tonttukulkuetta pihattoon vievän oven ylle. Milaa nauratti kovasti jouluintoiluni ja saikin tästä syystä punaisesta joulupallosta päähänsä. Mila ja myöhemmin myös Meiju, Inna ja Rosanna liittyivät seuraamme koristelemaan tallia. Tunti siinä vierähti ja nauru ja puheensorina jatkui koko ajan. Joku oli jo kyselemässä kahvinjuojia, kun repäisin Milan sivummalle kysyen, saisiko Murhetta käyttää vetohevosena, ajollehan se oli opetettu. Mila lupasi lainata herraa ja seuraavaksi lähtikin soitto Petralle - ja näemmä Juliallekkin, kun tytön kiherrys kuului taustalta. Kysyin myöskin Neelaa ja Valkkua lainaksi ja mitäs muutanakaan olisi voinut tapahtua kuin että olisin saanut luvan. Inna ja Mila lähtivät laittamaan Murhetta kuntoon, kun taas Meiju ja Rosanna alkoivat laittaa Neelalle rekikamoja päälle. Valkkukin sai omat valjaansa. Murheella ja Valkulla olikin omat kamat, mutta Neelalle hain yläkerran perukoilta lainakamat. Olihan Neela ajolle opetettu - Petran kasvattama kun oli - vaikkei tammalla ajokamoja ollutkaan. Pientallin takana, jossa Milakin oli alkanut säilyttää Murheen koppa- ja kisakärryjä, oli vanha reki. Lapsuudestani muistin Virkku-tamma, joka oli uskollisesti ollut minun ja sisareni ratsuna monenmoista vuotta ja olihan tammalla sitten ollut kaunis, perinteinen rekikin. Aikoinaan kirkkaanpunainen jouluinen reki oli kantanut aitoa taljaa, mutta nyt heitin hieman pettyneenä vilttejä rekeen ja rahtasin kahden hevosen reen tallipihalle. Valkku-mamma olikin ollut reen edessä, mutta Neela hieman säpsyili, mutta emän rauhoittava vaikutus sai nuoren suokinkin rauhoittumaan. Murheelle tungettiin koppakärryt perään ja vein Milallekkin pari vilttiä. Heitin reen pohjalle kirveen ja aloin koota porukkaa kokoon. Inna ja Mila menivät Murheen kärryille kun taas minä, Meiju ja Rosanna tungimme tilavaan rekeen - Innakin varmaan siirtyisi rekeen, kun uljas joulukuusemme saataisiin Murheen kärryihin tai jos ei sinne mahtuisi niin Inna ja Mila saisivat pysyä Murheen kärryillä ja kuusi tuotaisiinkin rekeen.
Valkku lähti pirteästi talviseen metsään muksujensa seurtessa äitimuorinsa rinnalla nätisti. Vaikkeivat kirjavat, voikot suokit olleetkaan rotunsa edustajista perinteisimpiä - kuten ei Murhekaan - tunnelma oli entisellään. Valoisa ja leveä tie haarautui silloin tällöin, kunnes pääsimme sankempaan kuusimetsään. Nappasin kirveen matkaani ja pysäytin suokkitammat, Murheen tullessa perässä. Rosanna ja Meiju jäivät vahtimaan suuria sankareitamme ja lähdimme Milan ja Innan kanssa hakemaan sitä Täydellistä Joulukuusta.
Hetken etsimisen jälkeen löysimmekin sopivan puun ja hakkasimme puun irti ja kannoimme sitten sen rekeen. Kuten arvelin, ei se kärryihin mahtunut, joten kuusi heitettiin rekeen Neelan pelätessä hurjan pelottavaa kuusimonsteria. Matka takaisin tallille alkoi ja meni nopeasti. Kuusi pystytettiin taukohuoneeseen, jonne se välittömästi alkoi levittää kuusen tuoksua ja Petran, Julian ja Jasminin ilmestyttyä tallille tytöt alkoivat koristella kuusta samalla kun me, jotka puun haimme, joimme kuka teetä, kuka kahvia ja kuka kaakaota. Kun porukka oli settunut, siivoilin pöydän ja iskin siihen ison kasan erilaisia palloja - nyt saisivat kaikki pitää huolen omien hevostensa karsinoiden koristelusta, jos niihin palloja haluaisivat roikkumaan ... Kaikki kävivät innoissaan maalien ja koristeiden kimppuun käkättäen tehdessään outoja hevosennaamoja palloihin ja juostessaan ripustamaan niitä tallien kaltereihin ja pientallin tapauksessa ovin ja karsinoiden ikkunoihin... Muutama kuusenkoristenauha päätyi kaltereiden ympärille ja sinne tänne tungettiin erilaisia koristeita. Oli lumiukkoa ikkunankarmilla, tonttulakilla varustettua tonttupoikaa ja ties mitä kaikkea. Muutamassa hetkessä koko talli oli saanut aivan uuden jouluisen säväyksen ja persoonalliset karsinoiden sisutukset naurattivat kyllä kaikkia kun keräännyimme takaisin taukohuoneeseen. Puheenpölpötys täytti huoneen täydellisesti ja pian kuusikin oli koristeltu ja Julia ja Petra hempeilivät sohvannurkassa. "Menkää ottamaan jokaikinen mistelinoksa pois täältä, ei noita ainakaan enempiä saa yllyttää!" parkaisin, karaten sitten huoneesta aikuisen ja fiksun tallinomistajan tavoin. Kävelin alkavassa lumisateessa tarhoille ihastelemaan hevoslaumoja ja pian marttakerho liittyi seuraani ja sinne meni se rauha - mutta hei, pian olisi kuitenkin joulu! Saako jo alkaa laskea minuutteja jouluun?
Pihaton porukka sai muonat omiin ämpäreihinsä, kun lähdin loimittamaan hevosia. Oli hupaisaa huomata, miten eri tavoin osa hevosista loimitettiin: kun Hertta sai ties kuinka paksuja loimia selkäänsä, muutamat hevosista menivät ilman loimea sisälle - joskin, yllätys yllätys, nämä olivat suokkeja ja pohjoisella rodulla oli joko tarpeeksi suuri rasvakerros tai tarpeeksi karvaa ja sisua pysyä lämpimänä vaikka missä tuulessa ja tuiskuissa.
Heitin hevosia posket punaisina pihalle. Hye meinasi jyrätä ylitseni, kun menin tamman tielle kun se lähti innokkaasti lumiseen tarhaan, kun taas Disa vetelehti tallissa, jottei joutuisi kylmään viimaan. Retku vähän tyhmäili eikä tajunnut, että saisi mennä, kun riimu oli irti ja herra tarhan puolella, joten lomitettu pikkukaveri jäi viimaan paikalleen hölmistyneen näköisenä ... Olikohan se vielä edes kunnolla hereillä? Mimmi ja Hertta nyhjöttivät talvisessa aamussa samalla kun Sukka ja Neela pitivät itsensä lämpiminä riehumalla. Sukka oli jo itsenäinen hevosenalku ja pitkillä koivilla loikkiminen lumessa kyllä kelpasi pörröiselle varsalle. Valkku oli nykyisin vain pihattorakennuksen sisällä kaitsemassa omaa varsaansa. Hanikaan ei jäänyt varsan kanssa riekkumisesta paitsi, se oli huomattu jo eilen, kun hontelo Sukka jahtasi vaaleaa ponitammaa pitkin pihattoa.
Harjailin tallin käytävän ja karsinatkin tuli siivottua siinä sivussa Marun herättyä ja vetelehdittyä auttamaan minua. Tallin ollessa siisti lähdin hakemaan talolta kahta suurta pahvilaatikkoa, joiden sivuun oli tekstattu "Jouluroinat". Avasin laatikot iloisena kuin pikkulapsi ensilumen putoillessa maan pinnalle ja kaivoin esiin jos minkämoista härpäkettä: oven päälle ripustin jouluisen, punaisen kellon, joka kuitenkin pysyisi vaiti etteivät hevoset saisi slaagia. Taukohuoneen sisustus vaihtui oranssista punaiseen hujauksessa, kun pöydälle ilmestyi punainen joululiina ja punainen räsymatto löysi tiensä lattialle. Maru ja Mila pölähtivät taukohuoneeseen juuri kun olin ripustamassa tonttukulkuetta pihattoon vievän oven ylle. Milaa nauratti kovasti jouluintoiluni ja saikin tästä syystä punaisesta joulupallosta päähänsä. Mila ja myöhemmin myös Meiju, Inna ja Rosanna liittyivät seuraamme koristelemaan tallia. Tunti siinä vierähti ja nauru ja puheensorina jatkui koko ajan. Joku oli jo kyselemässä kahvinjuojia, kun repäisin Milan sivummalle kysyen, saisiko Murhetta käyttää vetohevosena, ajollehan se oli opetettu. Mila lupasi lainata herraa ja seuraavaksi lähtikin soitto Petralle - ja näemmä Juliallekkin, kun tytön kiherrys kuului taustalta. Kysyin myöskin Neelaa ja Valkkua lainaksi ja mitäs muutanakaan olisi voinut tapahtua kuin että olisin saanut luvan. Inna ja Mila lähtivät laittamaan Murhetta kuntoon, kun taas Meiju ja Rosanna alkoivat laittaa Neelalle rekikamoja päälle. Valkkukin sai omat valjaansa. Murheella ja Valkulla olikin omat kamat, mutta Neelalle hain yläkerran perukoilta lainakamat. Olihan Neela ajolle opetettu - Petran kasvattama kun oli - vaikkei tammalla ajokamoja ollutkaan. Pientallin takana, jossa Milakin oli alkanut säilyttää Murheen koppa- ja kisakärryjä, oli vanha reki. Lapsuudestani muistin Virkku-tamma, joka oli uskollisesti ollut minun ja sisareni ratsuna monenmoista vuotta ja olihan tammalla sitten ollut kaunis, perinteinen rekikin. Aikoinaan kirkkaanpunainen jouluinen reki oli kantanut aitoa taljaa, mutta nyt heitin hieman pettyneenä vilttejä rekeen ja rahtasin kahden hevosen reen tallipihalle. Valkku-mamma olikin ollut reen edessä, mutta Neela hieman säpsyili, mutta emän rauhoittava vaikutus sai nuoren suokinkin rauhoittumaan. Murheelle tungettiin koppakärryt perään ja vein Milallekkin pari vilttiä. Heitin reen pohjalle kirveen ja aloin koota porukkaa kokoon. Inna ja Mila menivät Murheen kärryille kun taas minä, Meiju ja Rosanna tungimme tilavaan rekeen - Innakin varmaan siirtyisi rekeen, kun uljas joulukuusemme saataisiin Murheen kärryihin tai jos ei sinne mahtuisi niin Inna ja Mila saisivat pysyä Murheen kärryillä ja kuusi tuotaisiinkin rekeen.
Valkku lähti pirteästi talviseen metsään muksujensa seurtessa äitimuorinsa rinnalla nätisti. Vaikkeivat kirjavat, voikot suokit olleetkaan rotunsa edustajista perinteisimpiä - kuten ei Murhekaan - tunnelma oli entisellään. Valoisa ja leveä tie haarautui silloin tällöin, kunnes pääsimme sankempaan kuusimetsään. Nappasin kirveen matkaani ja pysäytin suokkitammat, Murheen tullessa perässä. Rosanna ja Meiju jäivät vahtimaan suuria sankareitamme ja lähdimme Milan ja Innan kanssa hakemaan sitä Täydellistä Joulukuusta.
Hetken etsimisen jälkeen löysimmekin sopivan puun ja hakkasimme puun irti ja kannoimme sitten sen rekeen. Kuten arvelin, ei se kärryihin mahtunut, joten kuusi heitettiin rekeen Neelan pelätessä hurjan pelottavaa kuusimonsteria. Matka takaisin tallille alkoi ja meni nopeasti. Kuusi pystytettiin taukohuoneeseen, jonne se välittömästi alkoi levittää kuusen tuoksua ja Petran, Julian ja Jasminin ilmestyttyä tallille tytöt alkoivat koristella kuusta samalla kun me, jotka puun haimme, joimme kuka teetä, kuka kahvia ja kuka kaakaota. Kun porukka oli settunut, siivoilin pöydän ja iskin siihen ison kasan erilaisia palloja - nyt saisivat kaikki pitää huolen omien hevostensa karsinoiden koristelusta, jos niihin palloja haluaisivat roikkumaan ... Kaikki kävivät innoissaan maalien ja koristeiden kimppuun käkättäen tehdessään outoja hevosennaamoja palloihin ja juostessaan ripustamaan niitä tallien kaltereihin ja pientallin tapauksessa ovin ja karsinoiden ikkunoihin... Muutama kuusenkoristenauha päätyi kaltereiden ympärille ja sinne tänne tungettiin erilaisia koristeita. Oli lumiukkoa ikkunankarmilla, tonttulakilla varustettua tonttupoikaa ja ties mitä kaikkea. Muutamassa hetkessä koko talli oli saanut aivan uuden jouluisen säväyksen ja persoonalliset karsinoiden sisutukset naurattivat kyllä kaikkia kun keräännyimme takaisin taukohuoneeseen. Puheenpölpötys täytti huoneen täydellisesti ja pian kuusikin oli koristeltu ja Julia ja Petra hempeilivät sohvannurkassa. "Menkää ottamaan jokaikinen mistelinoksa pois täältä, ei noita ainakaan enempiä saa yllyttää!" parkaisin, karaten sitten huoneesta aikuisen ja fiksun tallinomistajan tavoin. Kävelin alkavassa lumisateessa tarhoille ihastelemaan hevoslaumoja ja pian marttakerho liittyi seuraani ja sinne meni se rauha - mutta hei, pian olisi kuitenkin joulu! Saako jo alkaa laskea minuutteja jouluun?