Heräsin aamulla siihen kaikista epämukavimpaan ääneen koko maailmassa. Nimittäin herätyskelloon. Vaikka kilkatukseksi olisi asetettu lempibiisi, sitä oppi vihaamaan jo muutaman aamun jälkeen ihan automaattisesti. Ja jos se Ke$han Bad Kids:kin kuulostaa maaniselta, niin voitteko edes kuvitella miltä kuulostaa Nokian automaattinen soittari herätysäänenä?
Suorastaan helvetinmoisen pääkivunhan siitä sitten saa, mutta ylös oli silti noustava, sillä tänään Diana muuttaisi uuteen talliin. Olin Julian kanssa jutellut puhelimessa siitä miten Ninjalla meni, ja olivatko he löytäneet jo tallipaikan. Siinä sitten rupesi Julia höpöttämään uudesta maalaistallista jossa järjestettiin yksityistoimintaa. Pakkohan se on myöntää että pikkasen mä siitä kiinnostuin, ja kun sitten uskallauduin vilkaisemaan paikan nettisivuja, ihastuin täysin! Unohtuivathan siinä ne solariumit sun muut joita olin Dianalle kaavaillut, sillä supisuomalainen talli oli niin tunnelmallisen oloinen ettei mitään rajaa.
Kävin heti seuraavana päivänä katsomassa paikkaa, sillä tallin avajaiset olivat sopivasti olleet juuri silloin. Talli oli juuri sellainen mitä olin luullutkin, joten sovin Jennin kanssa täysihoitopaikasta, tosin viikonloppuisin hoitaisin tammani itse aivan alusta saakka.
Nousin vastahakoisesti sängystä, ja kaivelin eilen valmiiksi laittamani punaisen lyhyt hihaisen poolopuseron ja valkoiset ratsastushousut esille. Vetäisin yöpaitani pään yli, ja heitin sen lattialle huolimattomasti. Vedin tilalle uutuuttaan kiiltelevän paitani, ja ratsastushousuni. Haukotus karkasi suustani, mistä syystä suuntasin kylpyhuoneeseen, jossa avasin hanan kylmälle. Pesin kasvoni huolellisesti, mutten jaksanut välittää korvieni takaa karkailevista ruskeista suortuvista, jotka valahtivat veteen ja kastuivat läpimäriksi. Kuivasin kasvoni pyyhkeeseen ja sipaisin muutamia vetoja ripsiväriä silmiini.
Valmisteltuani sen puolen, siirryin puhelimen ääreen. Keskustelin sisareni kanssa, jonka tallilla hevoseni asuivat tällä hetkellä väliaikaisesti. Hänellä oli hallussaan myös perheemme oma traileri. "Okei, nähdään kohta!" Huikkasin puhelimeen vielä lopuksi, ja lähdin sitten mietteliäänä eteiseen. Nappasin käsilaukkuni eteisen penkiltä, ja vedin ratsastuskengät jalkoihini, tulipa siinä sitten nähtyä myös miten suuri ja laaja mustelma jalassani jakseli. Diana oli viime lauantaina potkaissut minua ilkeästi, kun oli ollut tyytymätön saamaansa palveluun.
Avasin hopeisen Opelini yhdellä painalluksella, ja kiipesin etupenkille rivakasti. Sisareni asui noin puolen tunnin ajomatkan päässä, ja sieltä Kaihorantaan oli vielä lähes toiset puolituntia, varsinkin hevosen kanssa, milloin ei voisi hurjastella kovinkaan paljoa. Ajoin mutkittelevia pikkukatuja lähiöstäni pois, ja sitten lyhyen matkan keskustaan. Katselin ajaessani keskustaa tutkaillen, tänään olisi kaupungilla jokin iso tapahtuma, ja sen huomasi varsinkin keskustassa kohoavista mainoksista ja kojuista, ja vaikka esityslavaa vasta rakennettiin, se näytti kieltämättä upealta.
Kesti jonkin aikaa ennenkuin sisareni keltainen huvila ilmestyi hiekkatien päähän. Olin ajanut keskustasta kymmenen kilometriä pääkaupunkiseudulle päin, kohti sisareni "farmia". Pysäyttäessäni auton talon eteen kuulin talolta päin suuren tammipuisen oven avautuvan ja sulkeutuvan, ja sitten nopeaa korkojen kopinaa. Ihanaan kesämekkoon pukeutunut taas kerran viimeisen päälle laitettu isosiskoni ilmestyi iloinen hymy kasvoillaan autoni vierelle. "Jasmin! Aloinkin jo ihmetellä missä olet. Laitoin Dianan jo valmiiksi kuljetusta varten, ja Eero lähti juuri tuomaan traileria tallille. Eero, sisareni Mariellan mies oli mukava hevosihminen, joka auttoi aina kaikessa pienessä. Juuri Eero oli ajanut Dianalla muutamassa startissa aikoinaan. Lähdin Mariellan kanssa talon taakse, ja kävelimme yhdessä pienen mäen alas tallialueelle. Suuri talli, maneesi ja kenttä peittivät lähes kaiken aukion pinta-alasta, mutta alueelle mahtuivat myös suuret tarhat, ja usea polku jotka veivät metsään.
Mariellä höpötti tauotta, kun kävelimme Dianan karsinalle. Tamma oli harjattu kiiltäväksi, loimitettu ja laitettu suojatkin valmiiksi! Tervehdin yhtä yksityisenomistajista kun hän tuli hakemaan hevosensa tarhaan Dianan viereisestä karsinasta. Mariellan kännykkä rupesi soimaan, ja kuulemma siellä piarutteli Eero, että traileri olisi nyt sitten valmis. Tervehdin kaunista tammaani, joka korvat luimussa kyttäsi Mariellan Cambridge, hevosen vuokraajaa Eevaa. Tamma rentoutui minut nähdessään, mutta heti saatuaan riimun päähänsä se oli valmis syöksymään Camun kimppuun. Pidätin tammaa reilusti, ja se rauhoittuikin kun Camu katosi jonnekkin sen taakse. Lähdimme kävelemään rivakasti takaisin talolle, jossa traileri jo näkyi vartovan.
Kun Diana oli lastattu koppiin, luovutti Eero avaimet käyttööni. Lupasin palauttaa heidän Toyotansa seuraavana päivänä, ja samalla hakea heidän autonsa. Lähdin matkaan aika nopeasti, vaikka sisareni olisikin pyytänyt minua oikein mielellään jäämään syömäänkin. En halunnut viedä tammaa ihan iltamyöhään uuteen talliinsa.
Matka sujui ohjeita lukiessa, ja valvontakameraan vilkuillessa. Tamma näytti torkahtavankin yhdessä vaiheessa.
Kun kotoisa maatila ilmestyi näköpiiriini, yllätyin. Jopa positiivisesti, itse asiassa. Maalaisidylliä huokuva talli selvästi! Kolme kaunista lämminveritammaa tarhasi tallia läheisimmässä tarhassa, ja ilokseni tunnistin yhden Ninjaksi. Musta tamma oli varmaankin Pudde, Ninjan puolisisar, samasta isästä nimittäin. Voi kuinka olisi ollut kiva jos Dianan seuraavakin varsa olisi mahtunut noiden jengiin mutta ei. Ei edes samaan talliin! Kolmas hevonen joutui siis vihani kohteeksi, sitä kun en tuntenut ennestään. Jos sitä ei olisi, olisi jopa Diana voinut saada tallin parhaan karsinan. Ja se tamma kehtasi olla jopa Dianaa kauniimpi!
Jenni ilmestyi tekemään tuttavuutta minuun, mutta saatuani Dianan ulos traikusta, se lähtikin kuin salama tervehtimään varsaansa. Ninja ja Diana hirnuivat toisilleen niin sydämmellisesti ettei mitään rajaa <3 Saatuani Dianan karsinaansa, menin jutustelemaan Jennin kanssa.
Kun Jenni jouti omiin tehtäviinsä, palasin tammani luo. Se näytti viihtyvän hyvin uudessa tallissaan, joten annoin itselleni vihdoin luvan rentoutua. Raahasin varusteet pikkutalliin, ja järjestelin niitä siellä sitten varmaan tunnin. Merkitsin uudet harjat kiiltelevällä nimitarhalla, johon oli suuren D kirjaimen lisäksi liitetty myös kahden timantin kuvat. Dianan strassikoristellun riimun vein mukanani karsinan ulkopuolelle. Tamma näytti niin kauniilta siinä mutustellessaan heiniään, että henkeni oikein salpaantui. Kaikki oli kuitenkin jo järjestetty niin hyvin, että päätin lähteä kohti kotia. Huokaisten heippasin tammani, ja lähdin ajamaan kohti kaupunkia. Matkalla hain tuoreen salaatin, joka sammuttikin nälkäni hyvin.
Haha, aivan ihana aloitus! Pisti kyllä hymyilyttämään käyttämäsi sanavalinnat ja yleisestikin kirjoitustyyli oli jotenkin todella eloisaa Diana on kyllä niin upea ilmestys ettei mitään rajaa ja hienosti näytti muistavan tyttärensäkin. Toivottavasti meno jatkuu samanlaisena. Täytyy vielä kysellä Julialta ja Larissalta, jos heille sopii, että ykkös ja kakkostarha yhdistetään, tarhoista kun ei pulaa ole, niin sinunkin toiveesi toteutuisi ja nelikko voisi olla samojen aitojen sisällä