Ninjan hoitopäiväkirja

[Jenni]

Karsinaan meno omalla vastuulla

Perilous Queen "Ninja"
lv-t
omistaa Julia
ei oteta hoitajaa
Päätalli, karsina 1
Tarha 1

[julia]

Ninjailut part 1

Huokaisin syvään. Heitin paksun, tummanpuhuvan hupparin päälleni. Seuraavaksi ujutin päähäni mustan kypärän sekä käteeni hanskat. Mä pystyn siihen.
Liu'utin karsinan oven auki ja aloin kutsumaan vilpoisessa tuulessa mökötävää tammaa nimeltä. Tamma tuskin edes korvaansa lotkautti ja jatkoi tiirailuaan kentälle, jossa ratsukko oli juuri lopettelemassa. Punaruunikko ulisi päätään nakaten, ennenkuin riensi lennokkaalla laukalla karsinaansa minun rapistellessa karkkipaperia riimu naruineen selkäni takana. Lämppärinraato pujahti karsinaan ja suljin ulos vievän oven sen perässä. Neiti huomasi elkeeni, ja sen hitaasti lähestyvistä askelista huomasin sen suunnittelevan jotain oikein mojovaa minun varalleni. Mutta tällä kertaa olin nopeampi.
Ennenkuin lämppärinraato oli saanut upotettua hampaitaan minun käsivarteeni, heitin riimun sen turvan päälle ja siitä ympäri, puristaen sitä tiukasti. Se alkoi heitellä päätään rajusti suuntaan jos toiseenkin, mutta jatkoin sen alistamista tyrkkimällä tamma ryntäästä taaksepäin. Hetken aikaa sain pitää kovakalloista neitiä tiukassa otteessani, ennen kuin se luovutti, peruutti ja laski päätään minun tasolleni. Hölläsin otettani, mutten päästänyt vielä irti.
Vihdoin ja viimein Ninja vapautti niskaansa liimautuneet korvansa sivulle, nyt nöyrästi laskien päätään pois olkapäältä viereeni. Tällöin irroitin narun pois painamasta tamman nenäpiitä, ja ujutin sen tilalle mustan nahkariimun. Ninja ei lotkauttanut korvaansakaan vaan nuokkui pää ryntäidensä tasossa siihen asti, kun olin saanut sen kahlittua riimuun ja naruun kiinni. Mä pystyin siihen.

Napsautin käytävän ketjut kiinni tiukasti Ninjan riimuun. Tamma oli herännyt nöyryyden koomastaan ja valppaana jatkoi minun viihdyttämistä hötkyilemällä ketjujen varassa milloin steppaillen ja toisinaan päätään nakellen. Ninjan käytös ei ollut vielä ylittänyt rajojani, joten päätin vain jatkaa hoitotoimenpiteitä antamatta huomiota pelleilevälle tammalle.
Olin tuonut kaikki tarvittavat kamat tallin seinustalle odottamaan käyttöä, sillä eihän neiti hauskanpitäjää voinut jättää hetkeksikään vartioimatta. Ties mitä se keksisi.. Joten kaivelin oranssista pakista pölyharjaa ja kumisukaa, joilla saisin pölisevän karvapeitteen siistimmäksi. Kävin kyseisillä harjoilla koko punertavan kropan läpi, ja kuinka hyvältä luuskani näyttikään sen jälkeen.
Kävin nopeasti jalat läpi vielä kovalla harjalla, sekä kaviot koukulla puhdistaen. Mutta Ninja heittäytyi hauskaksi, eikä meinannut nostaakkaan jalkaansa, joten sain taas käyttää auktoriteettiäni ja muistutella tammalle vähän pelisääntöjä. Nyrkkini työnsi heikossa lihassa olevaa rynnästä niin kauan, että Ninja pakitti ainakin yhden askeleen, riippumatta siitä antoivatko käytävän ketjut periksi vai eivät. Neiti palasi hyvin äkkiä pilvilinnoistaan maanpinnalle oikein rytinällä, ja minä tarrasin kiinni toisesta etusesta heti kun se vain maasta irtautui. Muutkin kaviot olivat harvinaiset helpot puhdistaa pienen palauttelun jälkeen! Lopuksi jopa taputin Ninjaa kehuksi kaulalle, kun vihdoinkin tamma osasi olla perseilemättä.
" Yhtä kipakka kun äitinsä.. " Kuulin Jasminin äänen jostakin läheltä, liekkö hän ollut seurannut tilannetta jo pidempään. Kuitenkaan minun katsahtessa ympäri tallin, en nähnyt naista missään. Tuhahdin päätäni ravistellen ja jatkoin selvästi kettuuntuneen hevoseni harjamarron rapsutusta, josta se selvästi piti, muttei halunnut sitä minulle näyttää muuten kuin sulkemalla silmänsä ja örisemällä satunnaisesti alahuuli lörpöllään.

Oranssi, pyöreäreunainen huopa asettui Ninjan selkään täydellisesti peittämään sen korkeaa säkää ja luisevaa selkärankaa. Tammaa miellyttääkseni olin hankkinut satulan ja huovan väliin mustan geeliromaanin, joka jakaisi painoa tasaisemmin koko neidin selkään. Niiden päälle laskin hyvin rauhallisesti mustan yleissatulan, jota ei paljoa oltu käytetty, harvempi kun Ninjalla halusikaan ratsastaa.
Äkäpussi otti nokkiinsa kun kiristin vyötä heti kättelyssä tiukaksi, ja alkoi huitoa etusillaan sivulle uhittelumielessä. Väistelin toisen riehumista aika mallikkaasti ja lopulta sain huitelun loppumaan, kun otin etusesta vain reilusti kiinni ja painoin sitä hyvän maun rajoissa kaksinkerroin, aivan kuten venytellessä. Taas kerran lämpöinen joutui pettymään jäädessään toiselle sijalle minun kanssani.

Kun muutkin varusteet oltiin saatu ongelmitta Ninjan niskaan, pääsimme livahtamaan tallista vihdoin tyhjälle kentälle, jossa nousin selkään penkiltä. Ninja kun ei voinut sietää epätasaisesti jakautuvaa painoa tai riekkumista kyydissään. Tunnetusti heti selkään päästyäni lämppäri kaahotti jo tuhatta ja sataa ympäri kenttää mutta hyvin äkkiä neiti joutui taas pettymään. Alimmissa reijissä olevat olympiakuolaimet aiheuttivat mukavan vipuvaikutuksen ohjista pidättäessäni, joten kauan Ninja ei halunnutkaan taistella painetta vastaan.

Alkukäynnit jäivät aika lyhyeksi Ninjan omatessa hirmuisesti purettavaa energiaa, joten päätin hypätä suoraan raviverryttelyyn. Alapohkeet pyrkivät olemaan kiinni tamman kyljissä, ja nyt napautin niitä antamaan terävät avut raviin. Ninja nakkasi päätään kevyen tuntuman varassa ja nosti erittäin ravurimaisen ravin. Aloin puskemaan sitä eteen ja eteen että sain ravista kaiken pituuden irti. Hetken aikaa keventelin pienin elein ulkojalalle, kääntelin isoja ympyröitä ja sain Ninjan keskittymään lisättyyn raviin täydellisesti. Tamma sai vähän väliä miettiä mihin suuntaan jalkaa nyt pitikään siirtää ja kuinka paljon, pitikö kaarevalla uralla taipuakkin eikä ravissakaan saanut oikoa kulmissa.
Ninjan ollessa tarpeeksi vetreä, aloin pikkuhiljaa ottamaan ravia kiinni, kuitenkin säilyttäen sen temmon ja terävyyden. Ninjulin vaikeus olikin saada pysymään kootumpi ravi temmokkaana, joten päätin antaa sen laukata hetken ennen kokoamisharjoituksia.

Ninjan laukka oli ollut joka kerta minun ratsastaessani todella lähellä kolmitahtista ratsun laukkaa. Se oli suuri plussa tamman koulutuksen edetessä, ettei se nähnyt ongelmaa laukan kokoamisessa tai lisäämisessä. Laukka tuntui selkään joka kerta entistä paremmalta ja vahvemmalta. Kääntelin paljon ympyröitä niin reippaassa kuin lyhyemmässäkin laukassa, eivätkä ne menneet sitten yhtään huonommin!
Palasin takaisin ravityöskentelyyn, jossa sain tehdä paljon työtä kropalla, painolla ja jaloillani. Ninjan ruma ravi oli vaikeata istua alas mutta kyllä sekin onnistui kunhan neiti suostui ensin pyöristelemään itseään.

Kun olin tyytyväinen laukassa ja ravissa tehtyyn tehtäviin, rauhoitin Ninjan käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin muutaman kierroksen.
" Ompa se osaava lämppäriksi ", tuttuakin tutumpi Petran ääni kantautui korviini kentän reunalta.
" Tottakai kun mä olen sitä kouluttanut ", sanoin omahyväisesti myhäillen ja taputuksien jälkeen nakkasin itseni alas punertavan ruunikon selästä.
" No ei nyt sentään. Sen vanhemmat on taitavia ratsukäytössä joten sieltäköhän lienee taitonsa perinyt ", selitin ja Petra tuli hitaasti kävellen lähemmäksi meitä. Kuten arvelinkin, Ninja jo selvästi tiesi toisen olevan haavoittuvampi kuin minä. Nappasin tamman ohjista tiukemman otteen ja nostin jalustimen toiseltakin puolelta hihnan varassa ylös.
" Sittenhän sä voit kouluttaa Larastakin mulle taitavan, vaativan tason ratsun ", Petra sanoi pysähtyen vierelleni ja Ninjan nöyrä olemus valpastui hetkessä.
" Joo siis tietenkin. Mitä vain haluatte ", naurahdin ja nykäisin tamman pään toiseen suuntaan ja lähdin taluttamaan sitä tiukan ohjastuntuman varassa takaisin talliin, Petra mukana kulkien.

Pyysin Petraa auttamaan minua tamman purkamisessa, ja hän suostui. Minä siirryin ottamaan huitovista takasista suojia pois. Minua ei riehuva tamma paljoa pelottanut, joten nappasin takasesta vain napakan otteen ja pujotin suojan pois jalasta. Samoin toisenkin jalan, eikä etusissakaan enää sitten ollut vaikeuksia. Petra vuorostaan purki satulaa ja nosti sen Ninjan luisevalta selältä nojaamaan vasten karsinanseinämää, odottamaan varustehuoneeseen vientiä. Hän jopa uskaltautui harjaamaan tamman selkämyksen puhtaaksi molemmin puolin.
" Eihän tää nyt niin hirveä olekaan ", Petra hymähti ja rapsutteli Ninjaa harjantyvestä enemmän kuin mielissään pienen kurinpalauttelun jälkeen.
" No ei niin, kunhan sitä osaa käsitellä oikein ", sanoin ja asettelin kaikki varusteet valmiiksi satulahuoneeseen vientiä varten.
" Pystyisitkö viemään sen tonne tarhaan jos mä auon ovia? " Kysyin ja Petra nyökytteli. Nappasin viereltäni ketjuriimunnarun ja pyörittelin sen ensin suun kautta ja turvan ympäri, lopulta ojentaen narun naisen kouraan.
" Vedä koko hela hoito pois sen päästä kun päästät sen irti, ok? " Varmistin ja hän sanoi ymmärtäneensä. Petra lähti viemään tammaa päättäväisesti kohti tarhaa, minun aukoessa että sulkiessa ovia perässäni. Tarhaan päästessään Petra näytti saavan riimun pois päästä ongelmitta ja Ninja jo sinkaisi suoraan laukkomaan pitkin tarhaa. Hampaat irvessä se hätisteli kavereitaan aloiltaan liikkeelle. Juuri kuin luulin kaiken päättyvän hyvin, Ninja kaahasi takaisin ja matkallaan nappasi Petraa olkapäästä.
" Nyt perkele! " Riensin apuun ja heiluttelin käsiäni saaden Ninjan kauhomaan vauhtia etusillaan ja kiljuen painumaan pakoon. Sen jälkeen kaappasin hämmentyneen Petran syleilyyni ja vein hänet karsinan kautta takaisin talliin.

" Auau sattuu, älä koske siihen! " Tyttö ulisi kun olin istuttanut hänet tyhjän taukohuoneen sohvalle. Riisuin hänen hupparinsa ja tarkastelin turpoavaa puremajälkeä sihisten.
" Pakkohan tää on hoitaa, pysy siinä ", käskin ja aloin tonkimaan lääkekaappia. Ensiksi puhdistin haavan kylmällä vedellä ja lopuksi vielä desifinointiaineella, vaikkei varsinaista avohaavaa tai läpimenojälkeä näkynyt.
" Paina sitä tolla, tuun ihan just takaisin ", vakuutin ja ojensin naisen kouraan viileällä vedellä valellun pyyhkeen. Hän nyökytteli ja jäi istumaan sohvannurkkaan.
" Perkeleen hevonen ", mutisin matkallani ja etsin hevosten lääkekaapista kylmäpussia, joka löytyikin melkein heti alahyllyn lokerosta. Ninja se kyllä osaa saada kaikki pahalle tuulelle. Riensin hölkäten takaisin taukohuoneeseen, jossa tummaverikkö kiroili hiljaa ja oli painanut päänsä selkänojan päälle. Istahdin toisen vierelle ja nappasin jo lämmenneen pyyhkeen pois toisen kourasta. Sen tilalle asetin jääkylmän pussin, jonka kylmyydestä Petra voihkaisi ja kiemurteli sohvalla.
" Shh, se helpottaa kohta ", sanoin ja yritin saada katsekontaktia sinisin silmin toiseen, silittäen kevyesti peukalollani toisen pehmyttä poskea.
" Sun hevoses on ihan hullu ", Petra sanoi ja nosti vihdoin katseensa katsomaan minua suoraan silmiin. Naurahdin ja siirsin muutamia hiussuortuvia pois tytön suloisia kasvoja peittämästä.
" Tiedän, mä tiedän ja olen pahoillani siitä ", vakuutin ja jatkoin toisen kasvojen hyväilyä pieni hymy kasvoillani.
" .. Sori ", Petra huokaisi ja vei taas katseensa muualle, jatkaen. " Ei ollut tarkoitus, enkä tiennyt että se oli mun takana ", hän sanoi melkein purskahtaen itkuun.
" Hei, ei se sun syys ollut! Äläs nyt, ei se mitään ", sanoin rauhallisesti ja käänsin toisen pään katsomaan minua silmiin.
" Luuletko ettei Ninja olis purrut muita? Saati sitten minua? " kysyin totisesti ja hymähdin. Samalla aloin heittämään paksua hupparia pois päältäni.

(LAPSET JA SINKUT, HOITOMERKINTÄ OLI TÄSSÄ =) MENKÄÄHÄN NUKKUMAAN. muut jatkakaa omalla vastuulla..)

" Tää arpi. Olin vasta saanut Ninjan itelleni enkä vielä tiennyt sen kaikkia konnuuksia. Käännyin ympäri ja se tarrasi suoraan kiinni ", hymyilin ja osoitin käsivarteni ulkosyrjää, jonka pientä arpea tuskin edes enää erotti. Kun aloin nostamaan paidanhelmaani, kuulin Petran hengityksen temmon muuttuvan.
" Tää tuli siitä kun Ninja leikki kilttiä ja kyhnytti päätä mun kylkeen. Lopuksi se kuitenkin puras mua ja sillon karjasin ja lujaa! " Kerroin ja sain Petran nauramaan tilanteelle. Laskin paitaani ja näytin viimeistä arpea, joka oli tullut Ninjan puremasta vasemmalle puolelle, solisluuni alle.
" Ninjan hellyydenosoitukset on välillä aika rajuja, joten se hamusi mun paitaa ja vahingossa nappasi ihoakin mukaan ", huokaisin ja vedin paitani takaisin paikoilleen. Näin Petran tuijottavan minua aluksi vain kaulaan, mutta pikkuhiljaa hänen katseensa saavutti silmäni ja se sai kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaani.

Kurottauduin kohti minut sanattomaksi jättävää tyttöä ja painoin huuleni kevyesti hänen huulilleen. Petra vastasi suudelmaani varsin avoimesti ja sai sen kestämään pidempään mitä suunnittelin. Vein toisen käteni kohti "tervettä olkapäätä", liu'uttaen kämmentäni pitkin koko käsivartta. Kun Petra ei pistänyt vastaan, jatkoimme suutelointiamme kunnes oli pakko hengähtää. Hymyillen huomasin Petran allani unohtaneen kipunsa. Hengähdettyäni palasin takaisin hyväilemään toisen huulia omillani. Vaihtaessani asentoa Petra taas kiemurteli kivusta ja siirsin kylmäpussin pois välistämme. Vein huuleni toisilta maistamaan kaulan ihoa, suukottaen solisluun aluetta ja edeten kohti sinertävää olkapäätä. Tyttö huokaisi syvään huulieni koskettaessa turvonnutta aluetta, kevyesti ihon kipua pyrkien vähentämään.

Ties kuinka kauan olimme taukohuoneessa viipyneet, mutta kova soittoääni keskeytti minut ja säpsähdin ylös. Kaivoin puhelimen taskustani ja tarkastelin sitä vihaisin silmin, enkä aikonutkaan vastata. Sitten katseeni siirtyi taasen hämmentyneeseen Petraan, jonka ilme sai minut nauramaan.
" Ei hätää, äiti se vaan oli ", nauroin ja vedin toisen harmaan hupparin vetoketjun kiinni.
" Tules, mä nakkaan sut kotiin ", sanoin ja nappasin tytön kädestä kiinni.

Tosi kiva aloitus, vaikka vähän "säädyttömyyksiin" loppua kohti menikin ... ainakin melkein ;D Kuvailit upeasti ratsastuksen, pointsit siitä! Hirviöheppa-Ninja vaikuttaa kyllä tutustumisen arvoiselta tapaukselta ja jään innolla odottamaan jatkoa - eipä Ninjalta järkeä ainakaan puutu ... Eikä ilmeisesti voimaa hampaistakaan, kun melkein palan Petrasa haukkasi

[julia]

Ninjailut part 2

Kerkesin juuri ja juuri nykäistä käteni pois vaaravyöhykkeeltä kun Ninja jo pyyhälsi ohitseni hampaat irvessä.
" Helvetti, koittasit nyt käyttäytyä! " karjaisin tamman jatkaessa perseilyään ja hakeuduin lähemmäksi tallia.
" Sun hevoses syö kohta kaikki elävältä.. " Larissa huokaisi ja nakkasi riimunnarun olalleen. Ninja käyttäytyi entistä äkäisemmin mitä aikaisemmin, varsinkin kavereitansa kohtaan. Puddi ravasi siskoaan kauhuissaan karkuun ja yritti pukitellen estellä terävää purukalustoa tarttumasta pienemmän tamman perskannikkaan. Kohta neiti äkäpussi nelistikin minua kohti korvat niskassa ja levitin käteni auki, korkealle. Ja niin Ninja pysähtyi kuin seinään, puuskuttaen ja pärskien. Napsautin riimunnarun kiinni ja pyöräytin sen turvan ympäri tiukasti.
" Noniin, hirmulisko hallinnassa ", sanoin ja Larissa pääsi ottamaan omaa, tuoreempaa Edin jälkeläistä kiinni. Kun molemmat tammat olivat turvallisesti riimun varassa kiinni, lähdimme viemään niitä omiin karsinoihinsa.

Vein Ninjan suoraan käytävälle, eihän neidin kanssa mitään karsinassa voinut edes kuvitella tekevänsä. Kiristin ketjut tiukiksi ja kävin suoraan tarhan mutavelleissä riehuneen tamman kimppuun, joka yritti heitellä holtittomasti päätään tukka pystyssä, tiukkojen ketjujen varassa. Nappasin kuopivasta etusesta tiukan otteen ja aloin putsaamaan sitä kovalla harjalla, jolloin kuivunut muta karisi vuohiskarvoista nopeasti. Muissakaan jaloissa ei ollut ongelmaa, mitä nyt huolimattomuuttani meinasin saada Ninjan toisesta takasesta tatuoinnin takareiteeni.. Siitäkin neiti sai kyllä kuulla kunniansa ja lopulta se ei enää edes liikahtanut harjauksen aikana. Edes silloinkaan kun olisi pitänyt, huoh.
Nakkasin oranssin huovan päälle mustan yleissatulan ja siitäkös Ninja taas keksi rueta rellestämään. Tamman levoton takapää teki kokoajan liikkeitä minua kohti. Tyrkin sitä jatkuvaksi kauemmaksi minusta, mutta viimeisellä kerralla äkäpussi pisti todella hanttiin ja yritti taas saada ilmeisesti toista jalkaani muussiksi huitoen takasellaan.
" Mikä sulla on hätänä!? " Karjaisin ja läimäytin tammaa kankulle varoitukseksi toruvasti. Ninja puuskahti tympääntyneenä ja suojien laitto onnistui taas ongelmitta. Kuolaimet melkein menivät suuhun ensimmäisellä kerralla, mutta ovelana Ninjuriina oli keksinyt uuden tavan olla idiootti ja olla ottamatta kuolainta suuhun. Ensin se laski päätään maan kamaraa hipomaan ja tietenkin lopulta päätyi riuhtaisemaan päänsä pilviin. No, tämmöisestä pelleilystähän minä en tunnetusti tykännyt joten iskin tammalle suitset päähän ja remmit kiinni. Vasta sen jälkeen aloin ujuttamaan kuolainta neidin suuhun. Toimenpide osoittautui ikävä kyllä entistä haastavammaksi, mutta minähän en periksi antanut.

Messinkinen kuolain upposi lopulta lämppärin suuhun nenäpiistä puristamalla, kun hammaslomasta kutittelu ei enää Ninjaan tehonnut. Matkalta noukkimaani kouluraippaan Ninja kerkesikin jo napata purukalustonsa avulla kiinni, mitä sitten retuutin perässäni turhautuneena.
Nousin selkään penkiltä ja jo heti kättelyssä meinasin tipahtaa. Tamman teki nimittäin mieli vähän peruutella juuri kun olin nousemassa selkään, mutta kyytiin kuitenkin päästiin. Jalustimia en sen kummemmin jaksanut säädellä, kukapa Ninjalla olisi uskaltanut mennä ennen minun pientä kurinpalauttelua.
Alkulämpäksi kiersin kentän muutaman kerran molempiin suuntiin, yrittäen rauhoittaa luuskani kolmitahtisen tuntuista käyntiä, johon tuskin kerkesi edes mukautua. Siksipä hain jo tuntumaa ohjien kiristyksellä alta juoksevaan tammaan. Tein käynnissä muutamat isot ympyrät, käyttäen eniten apuna pohjeapuja kuvion muodon säilyttämiseksi.

Eihän kaahotuksesta mitään tullut joten napautin reippaat pohjeavut raviin, johon Ninja vastasi päänsä nakkauksella sekä peitsaamalla. Sitähän en tammalta hyväksynyt ja tiukensin ohjasotettani, pidättäen neidin takaisin käyntiin. Napautin pohkeet uudestaan kylkiin ja nyt ravi nousikin erittäin lennokkaasti. Halusin pitää ravin letkeänä ja pitkänä, joten pidin jalkojani tiukasti kiinni kyljissä.
Kulmassa asettaessani Ninja kuitenkaan ei tykännyt aikeistani vaan pökäisi lapa edellä pohkeeni läpi. Korjasin tilannetta ujuttamalla pohjettani taemmas ja napautin raipalla pohkeeni taakse muistuttamaan pelisäännöistä. Ninjalle järjestely ei ilmeisesti käynyt ja se harppaisi pitkän askeleen ravia eteen, veti päänsä alas ja heitti takapäänsä ilmaan.
Moisessa rytäkässä kerkesin päästää ilmoille liutan kirosanoja, pitää harjasta kiinni ja nykiä tamman päätä ylös. Mikään ei tuntunut auttavan, ja pian Ninja olikin jo takasien varassa riuhtomassa minua alas. Painon jakautuessa taas neljälle jalalle horjahdin kyydissä sivulle, josta jo rauhoittunut tamma repäisi ilon irti ja heitti minut lopullisesti alas. Vaikka kuinka luulin pitäväni ohjista kiinni, karkasivat ne silti käsistäni ja mylskähdin selälleni kentän kovaan hiekkapohjaan.
" Hitto.. ", pitelin päätäni ja yritin nousta hoippuvin askelin ylös. Ninja oli jäänyt ohjistaan kiinni kentän porttiin, josta se olisi varmasti pujahtanut ulos jos olisi parempi tuuri käynyt.
" Perhana sentään sinun kanssasi ", mutisin jo kauempaa kun näin tamman riuhtovan itseltään kohta suun rikki puomiin takertuineiden ohjien varassa. Minun auttaessani Ninja liimasi korvansa niskaan eikä ilmeisesti halunnut apuani, vaan yritti kahta kauheammin repiä itseään irti. Vuoronperään osoitimme mieltämme toinen toisellemme, niin että pihalla häärinyt Aprilkin kaikkosi pian takaisin talliin ruunansa kanssa. Siinä hetken taistelimme kuin teini-ikäiset menkkaperseet, kunnes sain kuin sainkin tamman irti koko pirun aidasta. Tamma älähti irti päästessään ja yritti vielä pakittaen karata otteestani.
" Nyt sinä lähdet suorinta tietä teur... talliin ", mutisin ja nykäisin puuskuttavan lämppärini ohjasta mukaani.

Talliin tullessa kirosin hiljaa itsekseni, vein Ninjan suoraan sen omaan karsinaan ja aloin purkamaan siltä varusteita. Viimeisenä avasin oven ja nykäisin tammalta suitset pois. Ralliauto otti vauhtia takasillaan karsinassa ja pinkaisi ulos rellestämään kavereidensa kanssa. Jo tarpeeksi kettuntuneena paiskasin varusteet satulahuoneessa paikoilleen ja mätkäisin oven kaikuvasti tyhjässä tallissa perässäni kiinni.
" Mitäs sinä täällä oikeen meuhkaat? " Jenni sattui paikalle ja katsoi minua huolestuneesti.
" S-sori, Ninja aiheutti pahan päivän mullekkin ", mutisin ja korjasin vihaisen otsaryppyni hieman neutraalinpaan ilmeeseen. Jenni naurahti ja ravisti päätään.
" Osaa se tamma olla kyllä varsinainen kiusankappale.. " hänkin myönsi ja alkoi tarkastella satulahuoneen suitsirivistöä, katsomatta minuun. Kohta hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta selvästi veti puheenvuoronsa takaisin, tietämättä miten muotoilisi kysymyksensä.
" Mites sun ja Petran välit? " Hän kuitenkin lopulta kysyi ja olin varma että sisuskaluni kääntyivät ympäri. Kaduin vieläkin omia, typeriä virheitäni joilla olin uskaltanutkin Petraa syytellä.
" Umm.. ihan hyvissä väleissä me ollaan ", tyydyin valehtelemaan, enhän halunnut saada Petran sukulaisten vihoja päälleni. Vaikka toisaalta olisin ne ansainnutkin.
" Niinkö? Harvemmin Petra niin myrtsinä tallilla kulkee ", Jenni huomautti ja katsahti sitten takaisin minuun. Helvetti.
" No meillä tuli pientä riitaa ", huokaisin ja aloin hermostuneesti näpläämään sormiani.
" Ja? " Nainen tivasi ja tuhahdin äänekkäästi.
" Olin tyhmä ja mustis ja liian omistushaluinen ja sit Linda.. No, se on oma persoonansa ja ärhentelin vähän kun se kävi mun hermoille ja nähtävästi Petrankin ja ", selitin hermostuneesti myös käsilläni ja puhetahtini kiihtyi jatkaessani. " Ja sit vaan tuli vähän kärhämää ja oli ehkä vähän aiheetonta mutta kuitenkin ja nyt ei oikeen olla puhuttu.. " Lopetin ja haukkasin happea.
Aikuismaisempi nainen jäi tuijottamaan minua pieni hymy kasvoillaan.
" Mitä? " Ravistin päätäni kysyessäni.
" Putosin kärryiltä jo heti alussa ", hän naurahti ja jatkoi. " Yrittäkää kuitenkin saada ne välit kuntoon. Näytte kuitenkin sen verran välittävän toisistanne ", hän hihitti ja minä yritin peitellä punastuvia kasvojani.
" Tietenkin.. " Hymyilin ja nousin mököttämästä varustehuoneen kivilattialta. Vaihdoimme vielä muutaman sanasen Jennin kanssa Ninjasta, ennenkuin tiemme erkanivat. Heti seuraavaksi aioin olla Petraan yhteyksissä ja selvittää aiheettoman riitamme. Oltiinhan sitä jo tarpeeksi kauan puhumatta ja erossa oltukin..

Mitäs mitäs tämä draama tämä on? Todella hienosti kirjoitettu tarina, jään odottamaan jatkoa, miten tämän hirviöhevosen kanssa elely sujuu ;D Ja taas tuo ratsastuskohta oli jotain niin nannaa, että melkein itse pystyin kuvittelemaan olevani selässä - tai putoamaan sieltä.

[julia]

Ninjailut part 3

Potkin punaraidallisia puomeja oikeille paikoilleen, tolppien väliin ja asettelin niitä pitkin välimatkoin molemmille puolille kenttää. Sateen pehmittämä hiekkapohja oli hieman epätasainen mutta sain juuri sopivasti esteitä tasaisimmille kohdille.
Toisen pitkän sivun suoran etenemistä hankaloitti nyt kaksi ristikkoa, joissa oli selkeästi korkealle nostetut puomit hyppypaikan hahmottamiseksi. Puolestaan toisella puolella sivua oli aluksi pelkkä puomi, sitten välimatkan päässä ristikko yhden laukan päässä pikkupystystä.
Niin. Sitten se hevonen. Kentältä oli suora näköyhteys lämppäreiden tarhaan, jossa Diana piti viereisen tarhan asukeille omaa showtaan. Sisarukset olivat jakautuneet tarhan muihin nurkkiin; Puddi hamusi viimeisiä heinänkorsia kitaansa ja Ninja oli vetäytynyt omiin oloihinsa kauas katselemaan maastoihin vievää metsäpolkua.

Riensin hakemaan omaa luuskaani pois, joka tuskin olisi minua ensin edes huomannut, jos en olisi vihellellyt matkallani. Sainkin kuin sainkin tamman heti napattua riimun varaan kiinni. Kerrankaan Ninja ei suutahtanut siitä, ettei saanut leikkiä hippasleikkiä kanssani, vaan tyytyi nöyrästi kohtaloonsa, vaikkakin välillä rynnien ja riuhtoen narunnokassa.
Karsinan kautta pääsimme tyhjääkin tyhjemmälle tallin käytävälle, jossa vain uusi poni Jade hyöri karsinassaan levottomana. Kiristin ketjut pitämään Ninjan tiukasti kiinni aloillaan. Pieni tamma alkoi hirnua hullun lailla kuullessaan jotakin elämää tallissa, enkä voinut vastustaa kiusausta mennä kurkkaamaan millainen poni siellä yksinään nökötti.
" Voikun olet suloinen ", lässytin ja tarjosin käteni elukan nuuhkittavaksi, jota poni alkoi hamuta huulillaan.

Paijaustuokio päättyi lyhyeen kun Ninja alkoi kiljua nurkan takana turhautuneena ja kuopia maata kengättömällä kaviollaan.
" Joojoo, tulossa ollaan ", huokaisin ja riensin oman hirmuni luokse, joka ruskeilla nappisilmillään tapitti minua. Rapsuttelin sitä harjantyvestä, josta tamma oli yleensä kaikkein kutiavaisin. Mutta sitten tamma sai tarpeekseen ja huomautti minua siitä etusellaan huitoen. Nappasin hyllyköstä Ninjan migreeniä aiheuttavan, kirkkaanoranssin pakin ja aloin etsimään sieltä pölyharjaa. Viimein sen satuttua kohdalle kaappasin sen kouraani ja aloin sukimaan lämppärin vielä ohutta karvapeitettä pitkin ja voimakkain vedoin. Ninja ei reagoinut harjaukseen muuten kuin pörisemällä itsekseen ja välillä päätään nakellen.

Selvisin kavioiden putsauksesta onneksi hengissä, vaikka takaset välillä huitoivatkin uhkaavasti. Selvittelin vielä harjankin siistiksi että neiti olisi oikein edustuskunnosssa. Otin riskin ja lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta ja toivoin, ettei Ninja sillä välin keksisi typeriä temppujaan. Kaappasin mukaani tamman suitset sekä satulan ja lisäksi jouduin vielä etsimään puhtaan oranssin huovan pesukoneessa käyneiden tavaroiden joukosta.
Takaisin tullessani sain todellakin vetää rastin seinään; Ninja nuokkui ketjujen varassa ja lepuutti toista takastaan tyynen rauhallisesti. Kerrankin olin tyytyväinen Ninjan käytökseen. Osasi se joskus kuitenkin olla kiltisti! (*koputtaa puuta*)

Nakkasin puhtaan estehuovan päälle mustan satulan ja aloin kiristämään vyötä ensimmäisiin reikiin. Tamma oli oppinut joko pullistelemaan tai sitten se oli kyllä lihonut.
" Lopetas nyt ", huokaisin ja läppäsin neidin masua, josta se inahti ja veti korvansa niskaan. Neiti jopa polkaisi takastaan äänekkäästi vasten betonilattiaa, joten peräännyin hieman.
" Okei okei, anteeksi herkkähipiäinen! "
Kun vyö oli vihdoin kireällä, pujotin tammalle mustan suojat etujalkoihin sekä takajalkoihin. Sitten olikin aika alkaa taistelemaan tammalle suitset päähän, johon yleensä kului aikaa eniten. Pujotin riimun kaulalle ja aloin ujuttamaan messinkistä kuolainta Ninjan kitaan. Muutaman kerran hammaslomasta kutittelemalla tamma jo avasi suunsa ja vedin suitset tukevasti korvien yli niskaan. Kehuin tammaa äänellä monta monituista kertaa ja kiinnittelin remmit oikein. Nakkasin vielä martingaalin kaulalle josta klipsit menivät suitsiin, satulaan että mahavyöhön.
" Noniin, uljas esteratsuni on valmis! " Katsahdin luimivaa tammaani, joka oli todella innostuneen näköinen. Taitaa tulla ruumita meidänkin hyppytunnista..

Ilma oli selvästi tuulisempi kuin reilu tunti sitten, mutta onneksi Ninja ei vilpoista viimaa pelännyt. Nousin pienen ylämäen kohti kenttää ja avasin portin meille, jonka suljin perässäni huolellisesti. Kiristin vyötä vaivoin vielä reijän verran, jonka jälkeen uskalsin ajatellakkaan hyppääväni pullamahaisen tamman selkään.
Säädin jalustimet aavistuksen lyhyemmiksi ja aloin kiertämään kenttää hiljoksiin käynnissä. Annoin Ninjan hetken aikaa lämmetä pitkin ohjin, sillä välin kun mietin mitä esteitä ja missä järjestyksessä ne tulisin.
Tein alkuverryttelyksi paljon ympyröitä, joihin Ninja sattui kerrankin taipumaan ongelmitta. Käynnissä ei tarvinnut kuin pitää pohkeet lähellä kylkiä, kun neiti eteni jo niin reippaasti. Ravissa keventelin ulkojalalle ja pyörittelin kiemuroita ympäri esteiden, että tamma sai tutustua tämänpäiväiseen estekalustoon. Välillä punaruunikko pyöritteli korvia kiinnostuneena, eikä näyttänyt eleitäkään pelosta tai laiskuudesta.

Laukassa Ninjan harja oikein hulmusi tuulessa, kun se niin rieppaasti pisteli menemään. Välillä sain käännellä isoja ympyröitä ja kerätä ravurimaista laukkaa lyhemmäksi, jolloin se alkoi taas muistuttaa ratsun versiota kolmannesta askellajista. Ninjan ollessa hyvässä vireessä, käänsin sen kaarevasti ristikkolinjalle. Pidättelin sitä paljon puolipidättein, jotka olivat tavallista voimakkaampia ohjien ollessa olympian alimmissa reijissä, jolloin vipuvaikutus oli voimakkain. Pidätys tuntui huonolta idealta, joten päästin Ninjan esteelle ja pidin vain jalat tiukasti kyljissä. Tamma sinkaisi pehmeästä pohjasta korkean ilmavaran esteen ja masunsa väliin jättäen. Kerkesin juuri sopivasti hyppyyn mukaan, jonka jälkeen pidättelin laukkaa, jotta seuraava hyppy lähti sopivasta paikasta. Nousin kevyeeseen istuntaan kädellä myödäten ja Ninja ylitti esteen taas keskeltä, ongelmitta. Kehuin hulmuharjaa äänellä ja punertavaa karvapeitettä rapsutellen.

Välikäyntien jälkeen keräsin ohjaa takaisin kouraani ja pidättelin innokkaasti korskuvaa tammaani. Nostin laukan suoraan käynnistä, ja vau! Koskaan Ninja ei ollut niin hyvin pyörivää laukkaa nostanut kuin nyt, joten pystyin suoraan etenemään kohti ristikkolinjaa, jonka olin jo kertaalleen tullut. Pidättelin ensiksi sen vauhtia jonka jälkeen askelta ennen estettä päästin tamman katsomaan hyppypaikan itse, jossa se onnistui. Hyppy lähti keskelle estettä ja seuraavalle tultiin yhtä hyvällä tahdilla. Käänsin nopeasti pääty-ympyrän, jolla hidastin raviin ja suuntasin kohti toista linjaa. Ninja harppasi ravissa maapuomin yli ja kannustin tamman laukkaan sen jälkeen, jotta pääsimme ristikon ja pikkupystyn täydessä vauhdissa yli. Ninja hyppäsi kaikki esteet ongelmitta ja kehuin sitä hiostunutta kaulaavillaa taputellen.

Tulin kyseisen tehtävän vielä kerran ennenkuin aloin tekemään loppuverkkaa ravissa, jossa lämppäri pärski ja puhisi tyytyväisen oloisena. Otin loppuun vielä normaalia pidemmät loppukäynnit palautumisen edistämiseksi.
" Ei se ainakaan isänsä hyppytaitoja oo perinyt ", Larissa sanoi kun tuli kaverikseni siivoamaan esteitä takaisin paikoilleen. Naurahdin ja otin Ninjan kiinni, kun se oli saanut juoksennella hetken aikaa pitkin kenttää sillä aikaa, kun siivosimme estekaluston pois kentän sisäpuolelta.
Talutin hepsulin takaisin karsinaan, jossa purin siltä varusteet nopeasti pois yltä. Tammaa jopa pysyi paikoillaan sen ajan, kun nakkasin sille loimen ylle ja päästin sen takaisin ulos riehumaan. Tai no, Ninja jumittui kyllä heti ensimmäiseksi tallin seinustalle. Kerrankin siitä löytyi rauhallinen puoli! Olisipa tämmöisiä päiviä useamminkin..

Ninjahan vaikuttaa melkein siedettävältä tolla tuulella! Tallivuoron tekijäkin arvostais noinkin mietoa Ninjaa, meinannut parina aamuna moni saada kavion- ja hampaanjälkiä muistoksi ... Mutta mukavan pitkä tarina ja jälleenkerran mahtavaa ja eläytyvää kuvailua!

[julia]

Ninjailut part 4

Routa oli kovettanut yön aikana maan kivikovaksi ja yksinäiset lumihiutaleet olivat peittäneet koko maan. Kuitenkin päivällä tallille mentäessäni lumet olivat tipotiessään ja kentän pohjakin siedettävässä kunnossa. En saanut edes vyötä satulasta kiinni, joten nakkasin tamman päälle vain suitset ja suojat, jonka jälkeen lampsin kentälle irtojuoksuttamaan siitä purkamattomia energioita. Pallomasu jaksoi kipittää ravissa ja vedellä kyllä pukkeja, eikä aikonutkaan antautua kiinni kun sitä luokseni kutsuin.

Tallissa törmäsin Jenniin ja höpöttelin sille Ninjan lihomisesta. Hänen mielestään ruokailut olivat pysyneet samanlaisina eikä määriä oltu muuteltu. No, jospa se on vaan rasvakerroksen keruuta kylmää talvea varten. Eipä tuo haitannut vaikka lämppärinraadossa muutama lisäkilo olisikin, olihan neiti kyllä muuten pelkkää luuta ja nahkaa. Tamma jaksoi taas käyttäytyä siedettävästi, vaikka muutamia kertoja takajalkoihin tai mahanalukseen ei olisikaan saanut koskea. Hoitelin Ninzan nopeasti yöpuulle ja se jäi nätisti napottamaan ja odottelemaan iltasapuskojaan. Ei puhettakaan siitä, etteikö tamma olisi alkanut heti riehumaan ja potkimaan seiniä kun heinäkärry ilmestyi käytävälle Ninjan näköpiiriin.

Mitäs, miten Ninjasta pullero on päässyt tulemaan? Ei sen ruokavalio ole kyllä muuttunut eikä se ainakaan montaa kertaa ole päässyt rehulasta napsimaan mitään ylimääräisiä annoksia omin avuin ... Täytyy kysellä, jos eläinlääkäri, joka tulee pari hevosta tarkistamaan, vilkaisisi Ninjaakin Ja hienoa kuvailua jälleen :>

[julia]

Ninjailut part 5

" Voi hitto soikoon! ", karjaisin kun vihdoinkin joku rasahdus sai minut hätkähtämään hereille painajaisestani ja katsomaan kelloa. Se oli reippaasti lähempänä puolta päivää. Kaihorannassa oli tänään käymässä eläinlääkäri että kengittäjä, enkä halunnut Ninjan tekevän molemmista muussia, joten tarkoitukseni oli mennä paikalle heti aamusta. Mutta tolhona olin unohtanut herätä raikuvaan herätykseeni ja tässä sitä nyt oltiin. Kaksi tuntia myöhässä.

Kirosin samalla kun yritin etsiä collareitani vaatekasasta, joka oli noussut sänkyni viereen. Sattumalta löysin vielä muutamia vaatteita olohuoneesta ja jopa keskeltä keittiötä? Hmm..
" Täällähän ne onkin! " Voihkaisin kun katsahdin tummanharmaan sohvani alle. Nykäisin harmaat, löysät housut jalkaani ja vetäisin mustan pitkähihaisen paljaan yläkroppani peitoksi. Nappasin keittiöstä vielä pinkin kahvikuppini sumppeineen ja kiiruhdin pukemaan päälleni ja pikapikaa tallille. Ovella huomasin neonkeltaisen lapun liimattuna välioveen.

Menin jo tallille, enkä halunnut herättää sua.. - Petra

Viesti sai hetkeksi minut hymyilemään mutta sittemmin tajusin herätä söpöjen ajatusten koomasta ja riensin hyiseen ulkoilmaan, kohta talla pohjassa ajellen kohti Kaihorantaa.
Näin Neelan ja Valkun talsivan kevyen lumisateen peittämässä ja valkeaksi värjääntyneessä pihattotarhassa, joten ainakin nuo neidit oltiin saatu hoidettua ja tarkistettua. Riensin sisälle jossa muita lämppäreitä, Disaa ja Dianaa oltiin juuri tarkistamassa. Riensin taukohuoneeseen jossa Petra tutkaili päivän lehteä hyvin keskittyneen oloisena.
" Jaa täällä sitä vaan lueskellaan eikä viitsitä edes ajoissa herättää! " Paukautin asiani ilmoille leikkimielisesti mutta Petra katsahti minuun hämmentyneenä.
" Emmää tienny että sunkin hevoset tarkistetaan ", hän sulki lehtensä ja noustessaan penkiltä asetteli sen takaisin muiden lehtien pinoamaan kasaan.
" Kunhan vitsailin ", kasvojeni ilme pehmeni ja melkein kaaduin toisen avoimeen syliin. Huokaisin sitten syvääkin syvemmin, joka sai Petran huolestuneeksi.
" Onks jokin vialla? " hän kysyi yllättäen ja siirsi lyhyitä hiushaituvia pois sinisiä silmiäni peittämästä.
" Mietin vaan sitä Ninjaa.. " suljin silmäni ja rutistin hitusen pidempää tyttöystävääni syleilyssäni.
" Kyl sen kohtalo selviää kohta ", hän sanoi lohduttavasti ja siinä samassa havahduinkin ja menin katsomaan joko vuoroni olisi koittanut.

" Eikai Ninja oo vielä eliminoinut ketään? " Ilmaannuin Jennin vierustalle ja hän nauroi kysymykselleni.
" Ei tietenkään, mutta hirviös on seuraavana vuorossa. Pistähän se aisoihin ", Jenni kertoi ja riensin oman lämminveritammani luo, joka 'innostuksissaan' riehui karsinassaan eikä varmasti malttanut odottaa pääsyä eläinlääkärin käsittelyyn!
" En ala maksaa tänään kenenkään sairaalakuluja, joten saat olla asiallisesti ", höpöttelin minua dominoivalle tammalle, jonka lopuksi sain kiinni karsinannurkasta ketjuriimunnarun avulla. Hetken Ninjaa alistettuani pujotin sen päähän messinkisolkisen nahkariimun ja kääräisin ketjun neidin suusta turvan ympäri. Ninja ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä ketju suussaan kun talutin sen tiukkoihin ketjuihin keskelle käytävää, ihmisjoukon saartamaksi.

Kengittäjä sai varoa neidin huitovia käpäliä ja teräviä hampaita, joista välillä saattoikin saada osumia Ninjan pinnan kiristyessä. Lopuksi kuitenkin tammalla oli allaan hyvät pikkukengät hokkeineen talven varalle.
" Kylläpä lämppärinluuska on pyöreässä kunnossa ", eläinlääkäri kehui ja siitä minun olikin tarkoitus puhua. Marjatta taisi luulla Ninjaakin tiineeksi mutta selitin tamman äkillisen lihomisen ja vetosin sitä ehkä ruokamäärien muutoksiin tai muuten vain paksuun rasvakerrokseen.
Marjatta tutki tamman rauhattomat ja välillä ilmaa potkivat jalat sekä masun. Selitin samalla perinpohjaisesti Ninjan muuttunutta käytöstä, josta eläinlääkäri edelleen yritti tyrkyttää tiineyskorttiaan. Lopulta annoin periksi ja hän alkoi tutkia tamman masua ultralla.

Muutaman kerran kerkesin jo itselleni hokea ettei sieltä mitään kuitenkaan löytyisi, mutta kuinkas ollakkaan! Siellähän se varsanvauveli pötkötteli kippuralla. Epätoivo sai minut panikoimaan ja saatoin päästää muutaman kerran suustani muutamia sammakoita ennenkuin kykenin puhumaan normaalisti.
" Miten toi on edes mahdollista.. " Huokailin ja vitutuskäyräni oli siinä samassa miltei huipussaan. Mitä helvettiä?
Rauhassa kasvava lapsonen vaikutti kuitenkin terveeltä, vaikka varsin kookkaalta lämminverivarsaksi. Marjatta oli huolestunut tamman liikutuksesta ja sanoin Ninjan olevan vasta nuori, jolloin sen kanssa puuhaillaan viikossa vain satunnaisesti kevyitä harjoituksia jokaisessa lajissa.
Kirosin edelleen mielessäni kun talutin purkauksestani hämmentynyttä tammaa karsinaan, jossa päästin sen kahleista irti juoksemaan ystäviensä luokse vilpoiseen ulkoilmaan.
" Voi hyvää päivää taas jälleen kerran.. ", taivastelin ja ryntäsin taukohuoneeseen nappaamaan kupposen kahvia, sen kanssa suorastaan vajoten sohvalle.
" Mistä hemmetistä toi varsa on voinu tulla.. Kai ny mä tiedän missä tammaani liikuttelen ", mietiskelin ja edelleen järkytys valtasi mieleni. Onneksi Petra saapui pian paikalle ja hänen hetkellinen tyynnyttelynsä auttoi minua kypsempään mietiskelyyn kuin kiroamiseen. Kohta Jenni alkoi pohtia "mysteerivarsan" alkuperää ääneen.
" Eikös se ollut yhtä pitkällä kun Valkunkin varsa? " hän muisteli ja nyökyttelin toivottomana. NIIIN pitkään? Ja miten en ole voinut huomata...
" Joo.. Valitettavasti ", tuskailin ja hautasin kasvoni kämmeniini.
" Petra, sun Hukkishan kävi sillon visiitillä Valkun luona ja.. " Jenni jatkoi selitystään jota Petra kuunteli hämmentyneenä. Siinä vaiheessa kerkesin puristaa nyrkkini niin lujasti kiinni että ne alkoivat pikkuhiljaa täristä raivosta.
" Voi Saatanan perkeleen helvetti taas! " parkaisin ja nousin ylös sohvalta, samalla läikyttäen loput kahvit lattialle. Ja loput saattanee jokainen arvata, kun Julia pääsee kiroilussaan alkuun niin siitähän ei kyllä tule loppua. Joka välissä saattoi kuulla vain v-alkuisia sanoja ja hirveän saarnan siitä kuinka Hukkareissu pitäisi todellakin pistää hukkaan. Melkoinen elukka kun pistää jokaisen tamman paksuksi koosta ja tallista huolimatta!

Mutta sitten taisin mennä himppusen liian pitkälle. Samassa olinkin suututtanut tyttöystäväni kamalilla loukkauksilla niin hänen evosestaan että hänestä itsestäänkin, vaikkei tietenkään syy ollut Petran. Kohtapa tyttö painelikin suorinta tietä ulos ja minä jatkoin paskanjauhantaani Jennille, joka kulmakarvat katossa asti tuijotti minun ravioamistani.
" Millä mä tollasen sekasikiön muka meinaan kustantaa? Eihän tollasta edes kukaan ostais.. No, saanpahan pitää hyvänäni moisen lemmenlapsen ihanasta luuskastani ja paikkakunnan kysytyimmästä pleijerioriista! " Tiuskaisin ja kaappasin takkini naulakosta, ripeästi sen vetäen päälleni ja painellen ulos siltä seisaumalta. Hetkeen en osannut muuta kuin hokea v-alkuista kirosanaa ajellessani takaisin kämpille, jossa minua odotti järkyttävä siivo, pyykkivuori ja likaiset lakanat.
" Saamarin saamari ", paiskasin oven kiinni ja ryntäsin suoraan hakemaan yhden huurteisen jääkaapista. Asettauduin sohvalle kiroamaan, samalla kaljaani hörppien ja mietiskellen tulevaa, kohta maailmaan putkahtavaa risteytysvarsaaNI. Helvetti.
" Mitä mä semmosella edes teen.. ", huokaisin jälleen kerran ja hautauiduin syvemmälle sohvaan manaamaan huonoa tuuriani.

Alussa olin haistavinani nuorta lempeä, mutta sinne mei kun tuo Ninja paljasti vatsansa sisällön. Mahtava tarina, todella eloisaa kuvailua ja tuo raivo melkein tarttui minuunkin. Todella hyvälaatuista tekstiä eikä ainakaan tullut tylsää lukiessa

*Pitää saarnan suruun juomisesta*

[julia]

Ninjailut part 6

Kylmä ja hurjan kova tuuli sai minut katumaan tallille tuloa. Ninjahan nakkaisi minut alta aikayksikön selästä tälläisessa viimassa. Tai sitten mentäisiin molemmat tuulen mukana..
Ninjan ollessa kevyemmällä käytöllä tuskin aina muistinkaan vierailla Kaihorannassa. Turhaan olin huokaillut ja manannut tamman hetki sitten syntynyttä varsaa, joka oli ihastuttanut Milan itseensä. Teimme vahinkolapsesta samantien kaupat ja Kiara tulee taatusti viihtymään Vaahterapolussa.

Astuin nitisevillä kumppareillani talliin. Talli oli sisältä hiljainen kuin huopatossutehdas. No, ainakin sain olla rauhassa jos tallilla ei ollut vielä ketään. Pujahdin takaisin ulos tuulen riepoteltavaksi ja lähestyin lämppäritarhaa. Tammaporukka mussutti rauhassa viimeisiä heinänkorsia päiväheinistä ja Ninjakin näytti olevan leppoisella tuulella.
Pujottauduin tarhaan aitojen välistä ja lähestyin uhkaavasti teiniäitiä joka tuskin edes jaksoi äksyillä minulle. Kohta tamma olikin jo riimunnokassa ja saatoin viedä sen rauhallisin mielin karsinan kautta käytävälle tököttämään. Jennin ohjaamaan tuntiin oli vielä rutkasti aikaa mutta tarvitsin aikaa myös tamman valmiiksilaittoon, kun Ninjan jekuista ei meinaa aina tulla loppua.

Täydellisen harjauksen jälkeen aikaa olikin kulunut jo reilut puoli tuntia, kun tamma ei malttanut olla huitomatta jaloillaan. No, varusteiden laitossa ne vaikeudet vasta alkoivatkin. Ninjan pullistelusta ei oikein tullut mitään eikä vyö mennyt edes ensimmäisiin reikiin vaikka kuinka yritin. Huokaisten siirryin laittamaan suitsia, jotka onnistuin saamaan neidin päähän muutaman minuutin tappelulla ja muutaman kerran tamma puraisikin minun hammaslomaa kutittelevaa sormea. Kipeäähän se teki mutta olinhan siihen kerennyt jo tottua..
Suojat ja martingaali olivat helppoja pukea mutta edelleen vyö oli aivan mahdoton saada kiinni.
" Perkeleen pulla! " Ärähdin ja läpsäisin sen pullottavaa vatsaa kädelläni. Vihdoin ilmapallomaha puhkesi ja sain vyön kiristettyä.
" Kiitos.. " huokaisin ja pian lähdinkin tekemään tietäni kentälle päin, jossa tunnin oli tarkoitus alkaa pikapuoliin. Pääsimme hengissä perille vaikka tallipihan tie oli jäätävän liukas.

Porukan valuttua kentälle kiristin vielä luimivalta lämppärinluuskaltani satulavyötä kaikin voimin ja se kiristyikin jopa toiseen reikään. Toivoin hartaasti ettei se kesken tunnin luiskahtaisi kyljelleen. Muuten saisin maistella kentän hiekkaa ja luultavasti ratsuni kavioitakin.. Otin vauhtia ja ponnistin tamman selkään. Jalustimet tuntuivat hyviltä koulutuntia ajatellen, joten lähdin kiertämään uraa pitkin ohjin rauhallisessa tahdissa, vaikka Ninja tahtoikin kiihdytellä ja oli selvästi kevyemmän käytön jälkeen täynnä energiaa.

Ohjien keräytyessä tiukemmalle Ninjaa sai todellakin muistutella vahvoin avuin, mitä siltä pyysin. Tammaa ei olisi millään kiinnostanut tehdä töitä vaan hillutella energiansa ravuriravia kaahottaen. Mutta minäpä en antanut periksi, vaan yritin kaikin mahdollisin keinoin pitää Ninjan mielenkiinnon työnteossa. Kääntelin alkuverkaksi ravissa paljon isoja että pieniä ympyröitä sekä tein temmonlisäyksiä. Ninja tuntui aluksi kankealta mutta pikkuhiljaa alkoi taipua ympyröiden muotoon ja lisäsi tempoakin tarpeeksi minun hoputtaessa.
Laukkaa nostin molempiin suuntiin käynnistä, joka onnistui kulmista paremmin kuin ravinostot. Ravista nostaminen yltyi aina hirveään kaahottamiseen ja väärään laukkaan joten alusta alkaen olen opettanut Ninjaa enemmänkin käyntinostoihin, josta laukka oli joka kerta vaan helpompi nostaa.

Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin lyhyet välikäynnit, jonka aikana Jenni kertoi meille viimeisenä tehtävää rataa, joka olisi tarkoitus suorittaa tunnin päätteeksi mieluiten virheettömästi. Ensin kuitenkin harjoiteltiin lisäyksiä. Pitkillä sivuilla täytyi nostaa tempoa ravissa ja lyhyet sivut taas mielellään mentiin rauhallisemmassa ravissa. No, mitä Ninjan lisäyksiin tulee niin kyllähän se kaahottaa osaa muttei kyllä sitten hiljentää kun olisi tarvis. Muutaman toiston jälkeen lisäykset alkoivat tuntua enemmän ratsumaisilta lisäyksiltä ja kehuin Ninjaa sen tehtyä oikein.
Myös teitä harjoiteltiin erilaisilla kiemuraurilla. Ensiksi loivalla ja sitten kolmikaarisella kiemurauralla. Rihman ja Hyen mennessä tiet täydellisesti oikein, Ninja ei oikein malttanut edes toimia harjoitusravissa. Tammaa sai patistella eteenpäin ja tietkin piti käännellä reilusti ohjasta avittaen. Seuraavalle koulutunnille pitäisi varmaan hankkia kannukset kun ei pohjeavut tunnu enää menevän perille..
Kiemurauralla sain kokoajan pitää huolen temmosta kun tamma ei sitä itse hoksannut. Viimeinen kiemuraura vastakkaiseen suuntaan onnistui hyvin Ninjan hellätessä niskasta ja aloimme olla valmiita lopuksi suoritettavaan rataan.

Minä sain kunnian aloittaa lähdin vääntelehtimään kentän keskelle tervehtimään. Aloitusluvan saatuani pukkasin neitiin vauhtia joka pisti tossua toisen eteen yllättävänkin reippaasti. Käänsin pohkeiden ja ohjasapujen avulla vasemmalle, jossa harjoitusravi jatkui lisättynä voltin ympäri. Ninja lisäsi vähän pliisusti ympyrällä mutta kuvio kuitenkin jopa muistutti ympyrää eikä neliön ja kanamunan risteytystä.
Seuraavaksi Jenni karjaisi että laukka pitäisi nostaa ja minähän tein työtä käskettyä. Hidastin ravia miltei käyntiin saakka ja pukkasin pohkeet takaisin kylkiin, jolloin Ninja nosti kierrokseen sopivan laukan. Pidin pohkeet lähellä kylkiä että Ninpula ei päässyt rikkomaan raville ennenkuin minä sen käskin tehdä niin.

Peruutuksen mennessä enemmänkin kuin perseelleen oli vuorossa harjoitusravia pidennettynä ja lisättynä. Ninja oikein meinasi jalkoihinsa sotkeutua kun potkin siihen enemmän vauhtia ja pituutta. Pian tahti muuttui entiselleen ja käänsin tamman voltille, jossa se taipui näppärästi pohkeeni ympärille.
Seuraavaksi tultiin kokorataleikkaa täysin mutkitellen mutta ainakin tempo oli kohdillaan! Keskellä yritin nostaa laukkaa joka nousi vasta lähempänä lyhyen sivun uraa. Hetken aikaa laukatessani Ninja alkoi jo innostua eikä olisi malttanut jarrutella raviin tai kääntyä edes voltille. Sen jälkeen jatkettiinkin rauhallisessa käynnissä kolmikaarinen kiemuraura läpi, jonka Ninja taiteili oikein mallikkaasti.

Kun lopputervehdyskin oli "tuomarille" heilutettu, sain luvan poistua radalta ja annoin heti Ninjalle pitkän ohjan, rapsutellen ja muutenkin kehuen hienoa suoritusta. Vaikkei nyt ehkä kaikkein paras Ninja tästä porukasta ollutkaan, oli se joihinkin muihin samanrotuisiin nähden minusta melkoisen taitava.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä Hukkis suoritti radan Petran ratsastamana, vähän pelleillen mutta mallikkaasti kuitenkin, saimme kommentteja tunnista ja parannusehdotuksia. Minut kutsuttiin seuraavallekkin tunnille harjoittelemaan koulukiemuroita ja ehdottomasti jos vain sellainen pidetään, niin osallistuisin. On nimittäin sen verran puskaratsuilua tuo Ninjan kanssa meneminen että oksat pois..
Kaartoon kääntäessäni kehuin tammaa taputuksin ennenkuin valahdin satulasta alas kentän hiekkapohjaan. Ilta oli kerennyt jo hämärtyä miltei säkkipimeäksi, mutta onneksi tallipihan valotolpat valaisivat meille tietä.

Ninja tunnostikin jo olevan rättipoikki väsynyt riekkumisestaan joten vein sen suoraan karsinaan, jossa riisuin siltä varusteita yksitellen, ohjista kiinni pidellen. Yksikään jalka ei yrittänytkään huitoa minulta päätä irti vaan nätisti jaksoi napottaa paikoillaan niin kauan, kun olin riisunut siltä kaikki varusteet.
" Sustahan on tullu ihme lössykkä ", naurahdin ja rapsuttelin tamman päätä tietämättä, miten se siihen reagoisi. Tamma vain räpytteli pitkillä silmäripsillä varustettuja nappisilmiä. Juuri kun ajattelin että rasti se on seinään vedettävä, käteni nousi rapsuttamaan neidin korvantausta, josta sain kuulla kunniani ja tamma vilauttikin minulle hammasrivistöään luimistellen.
" Joojoo, tän Ninjan mäkin tunnen ", naurahdin ja lähdin viemään varusteita takaisin paikoilleen. Sittenpä olinkin valmis lähtemään, joten katosin tallista säkkipimeään ulkoilmaan ja liukastelin kumikengilläni autolleni.

[julia]

Ninjailut part 7

Ilma oli henkeäsalpaava. Niin kauneudellaan kuin pakkasasteidensakin takia. Taivaanranta punersi kylmästä ilmasta johtuen, jolloin aurinko laski puiden taa täysin tulipunaisena. Vaikka pakkasta olikin paljon, se ei pysäyttänyt minua menemästä tallille, vaikka Ninja ei välttämättä vilpoisesta ilmaista tykkäisikään.
Tammatarhaa ohittaessani lämppärit leikkivät hippasta näykkien ja toisiaan kohti pukitellen. Yleensä tämä 'hippa' oli Ninja, joka verenhimoisesti yritti saada hampaitaan kiinni toisten kiinteisiin takapuoliin.
" Noniin eiköhän jo riitä.. ", karjaisin kun tamma ei malttanut lopettaa typerehtämistään. Napsautin riimunnarun kiinni toisen riimuun ja kääräisin narun tamman kuuraantuneen turvan ympäri. Energiaa täynnä oleva lämpönen riekkui riimun varassa minkä kerkesi, eikä kiljumisesta ja rynnimisestä tullut loppua. Minkähänlaiseen rodeokyytiin sitä tänään oikein joutuisi..

Ninja piti äärettömän kovaa meteliä minun ollessa satulahuoneessa. Välillä koko talli kaikui karmeista kiljahduksista ja maakin tärisi toisen steppailevien ja kuopivien kavioiden alla..
Syli täynnä tavaraa poikkesin takaisin tallin puolelle ja vastassani oli etutassut ilmassa luimiva hevonen, joka minut huomatessaan palasi takaisin maankamaralle.
" Herranen aika, mitä sä oikeen luulet tekeväs!? " kiljaisin ja nakkasin tavarat lattialle. Tamma päätyi vain vetämään päänsä mutkalle ja kääntämään korvansa mahdollisimman eri suuntiin. Outo elikko..
Harjauksen jälkeen puin tamman ylle kaikki mahdolliset apuohjaremmit ja suojat sekä putsit mitkä varustehuoneesta löysin. Maastossa tamma oli käynyt vasta muutamia kertoja yksin, eikä kertaakaan ole pystytty suorittamaan edes yhtä suoraa kävellen. Sama kuin pitelisi pommia, joka voisi räjähtää millä hetkellä tahansa, vaikka kuinka sitä yrittäisi hellästi kohdella. Pujottelin ohjat vielä olympien alimmaisiin reikiin sekä tamman päälle oranssiruudullisen, paksun fleeceloimen. Muiden lämppäreiden revittyä Ninjan entinen oranssi loimi kappaleiksi, Jenni suostui tuomaan uuden tilalle, joka oli entistäkin hienompi. Seuraavan kerran kyllä pieksäisin sen joka uskaltaisi hampaansa upottaa noin hienoon loimeen..
Kiinnitin eturemmit löysälle ja sidoin vatsaremmit solmuille, kiinni satulaan, etteivät ne paukuttaisi tamman masua maastossa. Lisäksi kääräisin enkkuviltin Ninjan kaulalle, ettei se vaan paleltuisi tuolla pakkasessa. Vauva olikin nyt täydessä tällingissä ja talutin sen hyvillä mielin ulos, valmiina tappavan ihanaan ja rentouttavaan maastoon.

Hyppäsin selkään rampilta ja kiristelin kaikki remmit mahdollisimman tiukalle ja jalustimetkin yhtä lyhyiksi kuin montekuskeilla. Tamma jyysti kuolaintaan kuin hullu, joten annoin sille nopean pohjeavun ja suuntasin kohta koskematonta koivureittiä, joka lähti viemään meitä pienen polun kautta hyväpohjaisille hiekkateille.
Valoisan aikaan Ninja oli yleensä entistä reippaampi kuin pimeällä. Silloin se ei millään haluaisi liikkua vain hiiviskellä mahdollisimman vastahakoisesti. Nyt hiipimisestä ei ollut tietoakaan kun ruutitynnyri pärski allani intopiukeana ja yritti varastaa raviaskelia niin tiukkojen pidätysteni lomasta. En kuitenkaan antanut periksi vaan istutin persuukseni yhä syvemmälle satulaan ja yritin saada riiviönkin rauhoittumaan ja kävelemään edes tämän pienen polunpätkän loppuun saakka.

Vihdoin aukea hiekkatie alkoi lähtä kiertämään ympyräänsä ja minä uskalsin hellittää ohjasotetta, samalla kuin painoin alapohjetta kiinni Ninjan kylkiin. Kuin nato-ohjus tamma pinkaisi matkaan ja nyt sitä ei kyllä pidätellyt enää mikään. Minä yritin kevennellä hullunlailla eteenpäin kauhovan lämpösen ravia enemmän alle, mutta mitä vielä. Pärskien Ninja vain lisäsi vauhtiaan.
Kun vihdoin tamma oli pyrähtänyt takastensa varassa säikähtämässä jotakin mestsänelikkoa, jarrutin sen käyntiin, enkä hellittänyt ohjaa enää hetkeksikään. Ninja puuskutti kuin lohikäärme, kun käännyimme huojuvien puiden sekaan pienemmälle metsäpolulle. Pikkutie oli ilmeisesti päässyt talven aikana hieman huonoon kuntoon, kun Ninja meinasi heti upota kinokseen ja kompuroida jalkansa solmuun. Rauhallisesti puhellen neiti keräsi itsensä ja hipsutellen tarvoimme pienen metsäpolun läpi uudelle leveälle hiekkapohjaiselle tielle. Ninjan ollessa rauhallisempi kuin aikaisemmin, päätin antaa sille reippaan laukkapohjeavun, joihin se vastasi hirrrmuisella pukilla ja sinkaisi täyttä päätä sähläävään ravurilaukkaansa. Minun horjahtaessa kaulalle minulla oli paha aavistus, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.. Ninja kuitenkin heitti kaulansa taivaisiin ja pukkasi minut takaisin satulaan. Noh, käyhän se näinkin!

Lumipeitteen karistessa huojuvista puista me pistimme tossua toisen eteen ja kohta hiekkatie alkoi haaraantua pienempiin polkuihin. Jarruttelin innokasta ratsuani ravin kautta käyntiin, jolloin se ihmeen nöyrästi kuunteli minua ja melkein jopa seisahtui minun tutkaillessa, mille polulle kannattaisi lähteä. Vaistoni vei meidät polulle, josta oli jo ennenkin kuljettu, joten sen oli pakko olla meidän jäljiltä.
Päiväkin alkoi jo näyttää pimeämmän puolensa, kun löysimme takaisin tallipihaan. Pysäytin Ninjan keskelle pihaa ja se sai kyllä monenmoiset kehut, rapsutukset sekä taputukset osakseen, kun osasikin olla niin kiltisti. Lopulta tamma alkoi jo tympääntyä moiseen lääppimiseen ja nakkasin sitten itseni alas selästä.

" Mikä vuorattu mörkö sieltä saapuukaan? ", Jenni naurahti ja nojasi hetken harjanvarteen.
" Ei oo mikään mörkö, vaan nöyrin puskapolle ikinä ", leveilin ja sidoin Ninjan kiinni käytävälle. Toisen nenäkarvat olivat aivan valkean kerroksen peittämät ja minä aloin hinkata niitä poijes.
" Niin varmaan.. " Jenni naureskeli ja poistui taukohuoneen puolelle luultavasti tekemään toimistotöitään (= hörppimään laiskasti kahvia). Riisuin tammalta heti ensimmäisenä suojat ja putsit, jotka olivat läpimärät. Ne löysivätkin tiensä kuivumaan satulahuoneeseen ja loput varusteet perässä. Enkkuloimen viikkasin takaisin loimitelineeseen ja fleeceloimineen vein pärskähtelevän tamman karsinaansa odottelemaan iltaruokia. Ei se enää ulkona jaksaisi kökkiä, kun nyt Ninja jo nuokkui karsinassaan, seinään päätään nojaten. Kerrankin näin päin!

[julia]

Ninjailut part 8

Takasensa satuttanut potilas on viettänyt muutaman päivän sisätiloissa ja tammahan vaikutti todella.. innokkaalta! Jos sitä v*ttumaista ilmettä ei olisi Ninjan naama näyttänyt, olisi se päässyt vaikka ulkosalle kävelylle mutta eihän moiseen kiukkupussiin edes uskaltanut koskea! Tiedä vaikka tamma kävisi päälle tai ryntäilisi vierellä kuin idiootti. Siksipä otin tammuskaisen käytävälle, harjasin sen läpikotaisin ja tarkastin takatossun kunnon. Ontuminen oli jäänyt nyt kokonaan pois joten eiköhän pian tämä ämmäilijä pääsisi näkemään päivänvalon!

[julia]

Ninjailut part 9

Tämän kevään ensimmäiset kentällä järjestettävät kisat taisivat kyllä jäädä Ninjan viimeisiksi.. Tamma koetteli hermojani jo lastatessa, mutta kisapaikalla, uudessa ympäristössä käyttäytyi kuin herran enkeli! Mutta odotas vaan kun vuoromme radalla koitti..

" Seuraavaksi Julia lämminveriratsullaan Perilous Queen ", tuomari jo kirkui metafoniinsa, Ninjan jyystäessä kuolainta hullun lailla portin toisella puolen. Ohjasin hermoilevan luuskani radalle, jossa tervehdyksen jälkeen sain luvan aloittaa radan. Onneksi kyseessä oli puomi-ristikkoluokka, eikä varmasti virheitä tulisi yhtäkään.
Ensimmäiset ristikot lämppäri hyppäsi korvat höröllä, mutta auta armias kun ensimmäinen puomi alkoi lähestyä uhkaavasti. Paiskasin pohkeet kiinni epäröivän tamman kylkiin, mutta turhaan. Ninja veti liinat täysin kiinni ja nousi jopa takasiensa varaan, kun ei vaivaista maapuomia suostunut ylittämään.

Uuden tilaisuuden koittaessa lämppäri suorastaan juoksi puomikammotuksen yli, joten pääsimme jatkamaan rataamme, neljän virhepisteen kera..
Ristikot oli ylitetty ja viimeinen puomi oli vielä ylittämättä. No, jokainen kai sen jo arvasi, ettei Ninja siitä tulisi yli menemään. Tamma jarrutti oikein kunnolla, että horjahdin kaulalle huutamaan hiljaisesti kirosanoja tamman kaulavilloja vasten.
" Ratsukko joudutaan hylkäämään kahden tottelemattomuuden vuoksi ", tuomari kailotti.
" Joojoo, ollaan menossa jo ", murisin ja paiskasin raippaa lämppärini perseelle. Katsojien iloksi Ninjan show ei ollutkaan vielä ohi, vaan tamma päätti näyttää parhaat puolensa kaikkien nähden. Se pukitti minut paikaltaan alas hietikkoon, katsojien nauraessa ja voivotellessa yhtäaikaa.
" PERKELE! " Huusin ehkä liiankin äänekkäästi, kun koko katsomo hiljeni katsomaan minua raivoamiseni jälkeen. Koin parhaaksi poistua paikalta hyvän sään aikana, nyt heti..

Ninja oli kyllä niin kiltisti loppupäivän että ihan v*tutti! Osasikin olla tuommoinen kuvottava otus, jolla ei ollut mitään muuta kun piruukset mielessä. Lastasin Ninjan nopiasti autoon ja ajelin matkoihini varmistaen vielä tallin nimen, etten toista kertaa tänne kisoihin enää tulisi! Että osasi hävettää..

[julia]

Ninjailut part 10

Oli taas se aika vuodesta, kun ihmiset lähettelivät kliseisiä kuvia itsestään ja kauniista, tonttulakkipäisistä hevosistaan. Yäk, ravistin päätäni jo ajatuksesta, kuinka ruma punaruunikko lämppäri olisikaan joulukamat päällään. Varsin rumalta neiti näytti kyllä muutenkin, varsinkin tällä hetkellä, kun irvisteli minulle minkä kerkesi, eikä antanut minun mennä lähellekään takasiaan, tai muuten tulisi turpaan.
"Tiiätkö mitä, katokku nyt ei auta toi sun potkiminen, niin mehän muuten laitetaan ne perkeleen suojat!" kihisin raivosta ja lopulta sain kaapattua tamman kaviosta kiinni, joka oli jäänyt kengityksessä hokeitta, jotta välttyisin suuremmilta haavereilta Ninjaa hoitaessani. Suojat olivat vihdoin koristamassa jokaista ohkaista, rupista kinttua ja pystyin lähtemään samantien kentälle säätämään.

Kaihoranta oli vaipunut pieneen syyshorrokseensa, suuren osan hevosista muutettua aktiivitalleille kentän kunnon huonontuessa. Muutamaan otteeseen minäkin harkitsin omien konieni kiikuttamista muualle, mutta Neela oli ainakin niin mammantyttö ettei hevillä emänsä jo hurjaa vauhtia laihtuvaa, lämmintä kylkeä. Ja no, täällä Ninjakin sai rellestää kuten halusi, yksin tarhassaan, aiheuttamatta haaveria kenellekään muille kuin Jennille ja Marulle. Oskarille tamma ei enää kovin hyvin pärjännyt ja Veera nyt muuten vaan tuli toimeen Ninjan kanssa hyvin, joten passitin hänet ratsastamaan Ninjaa aina tarpeen vaatiessa, jos itse en tallille ehtinyt. Olihan sitä tarpeeksi puuhaa kyllä koulussa ja Vaahterapolussakin..
Lumituisku ja hyytävän kova tuuli sai meidät molemmat siristelemään silmiämme, sillä muuten eteensä ei oikeen meinannut nähdä. Ninja hidasteli lumihangessa minkä kerkesi, mutta revin tammaa perässäni parhaani mukaan kentälle, vältellen sen uhkaavan lähellä kättäni olevaa purukalustoa. Kenttä kuitenkin näytti olevan ihan suht koht kolattu ja sulattanut jäätikkäänkin, joten aloin huoletta koota esteitä. Ninja kulki perässäni korvat liimattuna niskaan, välillä minun takinhihaani mutustellen, mutta sain kuitenkin kolme pystyä aikaiseksi, ennenkuin tamma todella hermostui ja tarrasi käteeni kiinni. Silloin se raippa vasta heiluikin!
"Jumalauta! Pitkästä aikaa tehdään jotain kivaa ja tääkö on sun kiitos?" Murisin ja kiskaisin tamman takaisin aloilleen, sen alkaessa pyrkiä takajaloille. Kapusin selkään jo valmiiksi kireän satulavyön kiristettyäni ja messinkiset jalustimet laskettuani. Selässä kuitenkin tuntui kuin monteratsun selässä olisi istunut, johtuen Veeralta jääneistä lyhyistä jalustimista. Ryhdyin pidentämään jalkkareita tuulen yltyessä, vaikkakin vain muutamalla reijällä, koska tiesin olevani paska pitämään tasapainoa Ninjan epätasaisissa hypyissä.

Tamma raivasi tietään vastatuuleen oikein reippaaseen tahtiin, eikä enää kovin kauaa jaksanut pelätä metsän puoleista pitkää sivua, kun olin puskenut pohjeavut miltei läpi sen kyljestä. Välillä Ninja taas tahalleen käveli liian läheltä estetolppia, ja potkaisi lopulta jopa yhden kumoon, valkean kapistuksen koskettaessa neidin yliherkkää persettä!
Kavuttuani takaisin selkään iskin tammaan vauhtia raipalla ja napakoilla pohjeavuilla, joista se päätä nakaten nosti kameliravinsa. Aloin asettelemaan Ninjaa johtavilla mutta löysemmillä ohjilla ja kuolaimen pyörittelyllä, josta se nopeasti kiinnostui, pian jo ravaten takapäällään, jolloin ravi tuntui jo hevosen askellajilta. Tammasta oli tullut tosi helppo avuille Veeran ahkeralla ratsastuksella, vaikka vieläkään se ei ollut unohtanut vanhoja tapojaan. Kun laukassa päästin tuen liian löyhäksi, päätti neiti hirviö päästää sisäsen demoninsa vapaaksi ja revitellä oikein kunnon hyppykupan saaneen ponin tavoin.. Rodeohevosen kyyti oli aika pompottavaa, milloin etupää ja milloin taas takapää ilmassa huitoen, jossa olikin sitten parasta pysyä kyydissä, ellei halunnut tamman juoksevan päältä!
"Kunnolla nyt perkele!" kirosin ja revin hulluna pomppivan tammani kentännurkkaan, johon se rauhoittui ravin ja hyppimisen sekaisesta askellajistaan. Hetken puuskutettua ja peruuteltuani jatkoin taas samaa rataa, eikä kohta Ninja enää muistanutkaan, mitä oli tehnyt.

Laukkatyöskentely oli mennyt hirmuista vauhtia eteenpäin. Tosin nyt tamman oli huono rentoutua täysin, pohjan ollessa erinomaisen paska ja kova, joten huomasin välillä Ninjan jännittävän toista kylkeään. Siksipä en enää pakottanut sitä täydellisen rennoksi, vaan aloin tulemaan esteitä. No, tammahan tietenkin huomasi ja samontein kaikki rentous oli historiaa. Tamma kaahotti pää pilvissä ja hyppäsikin noin puole metrin korkuisen pystyn yli kuin piikkilanka olisi sen pintaa peittänyt. Toisen kuitenkin se malttoi hypätä miltei kuin normaali hevonen hyppäisikin, tosin vain laukka-askelvirheen takia.
Seuraavan kerran käänsinkin todella aikaisin ja tiukasti esteelle, ilman että Ninja kerkesi kuumua ennen hyppyä. Sepä tuntuikin toimivan, kun tamma oli niin pieni ja vikkelä, että hyppäsi sarjan toisenkin esteen tosi nätisti! Kehuin ohutkarvaista lämppäriäni kaulataputuksilla, kunnes annoin sille vähän ohjaa kävellä. Vilkuilin samalla selässä maisemia ja tallipihalla puuhailevaa Jenniä, jonka masu alkoi hiljalleen kasvaa näyttävästi.
Kaappasin ohjat taas ruunikon kaulalta, ja nostin laukan seuraavasta kaarteesta. Nosto meni hieman ravin puolelta, mutta oikein sopivasti kerkesimme esteelle, eikä Ninja kuumunut enää ollenkaan, minun roikkuessa ohjassa ja istuessa perse liimattuna miltei tamman ristiselällä.
Muutaman kerran hypättyäni Ninja alkoi jo hikoilla, joka ei ollut tarkoitukseni, joten aloin tekemään pitkin ohjin raviverryttelyä. Tamma pärski pää maata kohdin hamuten. Kun toisen hengitys oli tasaantunut, jännitin itseni selässä, joka sai tamman siirtymään käyntiin.
"Hieno tyttö. Vaikka aina sulle huudanki, emmä oikeesti oo vihanen.. Paitsi joskus kun oot tosi tuhma. Eli tosi usein", höpöttelin laskeutuessani selästä, kun Ninja oli väsyksissään aika tyhjäpää eikä irvistellyt sitten alkuunkaan. Keräilin esteitä aidan vierelle, väsähtänyt luikero perässäni vaeltaen.

"No kappas, suakin näkee täällä vielä joskus", Jenni kiljaisi ja riensi halaamaan minua. Naurahtaen tyrkkäsin Ninjan pään kauemmaksi toisesta blondista, joka oli ilmeisesti saanut osumaa syksyn aikana jo ihan tarpeksi.
"Pakkohan sitä välillä. Mutta just tossa mietinkin, ettei Ninjalla täällä oikein mitään hengenhätää olekaan, kun te niin hyvää huolta siitä piditte. Ja pidätte, ja tulette pitämään!" Jatkoin ja kiinnitin tamman sen peruspaikalle käytävälle, aikomuksenani riisua siltä kaikki mahdolliset varusteet.
"Niin.. Kun siitä mun sulle pitikin puhua.." Jenni sanoi vaimeasti. Voi ei, ehkä me saadaan häätö koska Ninja on niin kamala? Vai oliko Hukkis TAAS käynyt pienellä reissullaan, vai mitä ihmettä oli oikein käynyt..
"No, kerro ihmeessä."
Jenni alkoi tarinoida raskaudestaan ja tallin arjen kulusta, sillä välin kun purin tammalta varusteet kaikessa hiljaisuudessa, Ninjan ollessa kerrankin rauhallinen.
"..ja tultiin siihen päätökseen että ois parempi vähentää väkeä tallista."
"Siis.. mitä?" nousin tamman jalkojen tasosta katsomaan totista blondia, joka nyökkäsi hitaasti.
"Kaikki ulkopuoliset joutuu valitettavasti lähtemään.. Mutta Neelan tietenkin ymmärrän, eihän sen napanuora ole vielä katkennut, joten en nää estettä, miksi se ei voisi jäädä. Ninja taas on sit eri juttu.." Hän huokaili ja ravistin päätäni. Vai niin.. Toisaalta ymmärsin, mutta toisaalta en. No, onneksi sentään Neelasta ei ollut niin paljoa vaivaa!
"Selvä homma, rupeen kattelee tälle hirmuliskolle tallipaikkoja muualta mahdollisimman pian", sanoin sävyttömästi ja pujahdin satulahuoneeseen, jonne Jenni seurasi minua perässä.
"Julia, toivottavasti et ymmärtänyt tätä nyt väärin.. Ei oo mikään kiire pakata tavaroita ja häipyä. En vaan yksin pysty hoitamaan kaikkia hevosia", nainen selitti ja huokaisin. Tottahan se oli, eikä Ninja nyt mikään kedon kaunein kukkanen tai mammanmussukka ollut, jotenka siitä olisi vain enemmän harmia kun hyötyä.
"No, jos Neela saa jäädä, niin eiköhän me olla sujut", nakkasin varusteet hyllyyn ja hymyilin kääntyessäni tallin omistajalle.

Ninjan jalat hoidettuani pujahdin autooni ja soitin samantien Petralle. Toinen kerkesi moikata mua aurinkoisesti, mutta pamautin suoraan tosiasiat ilmoille.
"Mikset kertonu että Jenni aikoo potkia kaikki pihalle Kaihorannasta?" kysyin ja odotin hartaasti vastausta, jota jouduin hetken hiljaisuuden ajan odottamaan.
"En mä.. En halunnu kertoo koska sillä ei oo vielä kiirettä, kaikki työntekijät on siihen asti kunnes hepat vähenee kahteen.."
"Kahteen?" kyseenalaistin ja kurtistin kulmiani. Mitenniin kaksi?
"No Valkku ja Neela tietenkin. Et halua erottaa niitä, enkä usko että Jennikään haluaa", Petra myönsi ja naurahti hieman.
"Nojoo, niimpä. Jenni kuitenkin lupasi että Neela saa jäädä, joten vaan Ninjan pitäs löytää uus kotitalli", mietiskelin.
"Vaahterapolkuun se ei ainakaan tuu!" brunetti kiljaisi luurin toisesta päästä ja hetken väittelimmekin, miksi Ninjaa ei sinne pitäisi tuoda. No, ehkä parempi talli löytyisi jostain muualta, ja pian..