|
Post by Jenni on Aug 24, 2013 23:08:07 GMT
Palvokaa tallin pikkuprinsessaaPrecious Princess "Puddi" lv-t omistaa Larissa ei oteta hoitajaa Päätalli, karsina 3 Tarha 1
|
|
Larissa
Tutuksi tullut
Puddin omistaja
Posts: 13
|
Post by Larissa on Aug 29, 2013 15:35:48 GMT
Eka kerta Torstai 29.08.2013 Avasin karsinan oven hieman liian rajusti, ja se paukahti kovaa. Huono päivä, again. Jostain kumman syystä olin kuitenkin eksynyt tallille, mitä ei tässä mielentilassa olisi pitänyt tehdä. Onneksi Kaihoranta oli rauhallinen yksityistalli, eikä pikkuisia hoitajia vilissyt joka paikassa. Puddi katsoi minuun kun haamun nähneen, eihän ollut soveliasta hänen lähellään pitää liian kovaa meteliä. Sujautin vaaleanpunaisen riimun tamman päähän, ja heitin riimunnarun tämän kaulalle, ei sitä tarvinut sitoa. Tamman olin jo aijemmin harjannut perusteellisesti, mutta se piru prinsessa oli mennyt piehtaroimaan, joten ei kun harja uudestaan käteen. Nappasin mieleiseni harjan pakista ja pitkin vedoin aloin harjaamaan tamman mustaa karvaa. Hetken puunaamisen jälkeen karsinassa möllötti kiiltelevä tamma, jonka päässä komeili mustat suitset, joihin oli kiinnitetty delta ja liina, sekä sivuohjat olivat kaulalla. Juoksutusvyökin komeili tamman selässä ja nappasin juoksutuspiiskan karsinan edestä. Juoksutus oli jo tuttua puuhaa Puddille, ja pari kertaa olin selässäkin käynyt. Pyysin tammaa liikkumaan eteen, ja tämä lähti kiltisti seuraamaan minua kohti tallinovea, jonka avasin vaivalloisesti, sillä käteni olivat täynnä tavaroita, oli raippaa, juomapulloa, hupparia sun muuta. Kentä huuteli tyhjyyttään, ja heitin tavarani kentän laidalla olevalle tuolille. Talutin Puddin kentän keskelle ja pikkuhiljaa lisäsin liinan pituutta, ja hetken päästä tamma käveli isolla ympyrällä ympärilläni. Puddi yritti pärskähdellen siirtyä jo raviin, mutten antanut sen lähteä, jotta se oppisi noudattamaan ihmisen ohjeita eikä tekemään niin, kuin sitä huvitti. "Soo, pruuuuu," pörisin kiihdyttelevälle Puddille, jonka kaula oli jo vähän hiessä, toki lämmin ilmakin vaikutti siihen. Pian prinsessa hidasti raviaan ja sopiva tahti löytyi. Kehuin hitaalla ja matalalla äänellä tammaa, joka pärskähteli innoissaan. Pyysin hevoseltani laukkaa ja Puddi totteli hetken mietinnän jälkeen, kuin kysyen: "Mitä tuo nyt tarkoittikaan?" Pian kuitenkin pikku prinsessaponini meni hienoa, kolmitahtista ja tasaista laukkaa pyöreällä ympyrällä. Hiki taisi virrata meillä kummallakin, ilma ei ollut ainakaan turhan viileä. Vaihdoin vielä loppuraveihin suunnan, ja pyysin sitten tammalta käyntiä. Kävin irrottamassa juoksutusliinan deltasta, ja päästin Puddin vapaaksi kentälle. Tamma lähtikin kuin tykistä ammuttu kuula pukkilaukkaa ympäri kenttää, mutta rauhoittui pian ja tyytyi ravaamiseen sekä satunnaiseen pysähtelyyn, jolloin sieraimet laajenivat kilometrin levyiseksi ja Puddi päästeli ihmeellisiä pöristelyääniä. Välillä se leikki kuulevansa jotain, ja lähti vähän matkaa laukkaamaan, kuin säikähtäneenä. Naurahtelin tamman mielikuvitukselle, ja sen rauhoituttua nappasin sen takaisin liinan päähän, ja päätin lähteä kävelemään maastoon pienen pyörähdyksen. Enhän voisi eksyä jos menisin suoraan ja palaisin samaa matkaa takaisin, enhän? Tallusteltuamme riittämiin asti, pyysin Puddia kääntymään tulosuuntaan, ja se kiltisti väistöi pelkällä äänellä. Unelma-hevonen, joka hyväksyi kaikki ja teki niin kuin pyydettiin, koskakohan se uhmaikä tulisi? Puddi käveli rennosti huiskutellen hännällään metsän ötököitä pois läheltään, ja samassa puhelimeni pirahti soimaan. "Moi rakaaas, missä oot?" Markus kysyi imelästi. Naurahdin miehen lässytykselle, ja ilmoitin olevani Kaihorannassa, ja tulevani seuraavaksi Vaahterapolkuun 'vahtimaan' Anitan ratsastusta Edillä ja liikuttelemaan Riimin. "Okeii, nähään sitten!" Mies huikkasi ja painoi punaista luuria, ennenkuin ehdin heipat sanoa, taisi olla p*skanlappausvuorossa tai jotain muuta.. Puddin syödessä jo valmiiksi lyhyitä heinänkorsia metsänreunassa, näin Julian porhaltavan paikalle mukanaan muovikassi. Heilautin kättäni tälle, mutta tyttö ei tainnut huomata, sillä en saanut vastausta. Hymähdin ja noujauduin tammaani, joka ei välittänyt (siitäkään) mitään. Henkäisin syvään ja nautin metsän läpi tulevista auringonsäteistä, kesän viimeiset helteet saattaisivat olla tässä. Ryhdistäydyin, ja ilman pyytämistä Puddi lähti seuraamaan minua talliin päin. Irrotin liinan ja annoin Puddin seurata vapaana minua talliin. Hörähdykset ja kavion kopina oli ainut ääni, taukohuoneesta kuuluvan puheensorinan lisäksi, tallissa. Ennen metsään lähtöä olin irroittanut sivuohjat, ja löysännyt juoksutusvyötä. Otin tammaltani kaikki varusteet pois, ja jätin sen karsinaansa, kun kiikutin varusteet omille paikoilleen. Puddin vaaleanpunaiset varusteet löysi helposti, sillä ne oli siistissä järjestyksessä sisarensa oranssien kamojen vieressä. Suuntasin seuraavaksi taukohuoneeseen, mutta matkani tyssässikin jo heti ovelle, kun näin Julian kävelevän Petran viereen sohvalle, ties mistä sekin oli yhtäkkiä tallille ilmestynyt, ja nojautui tähän siirtäen kättään hitaasti tämän jalkojen päältä olkapäälle. Enempää en jäänyt katselemaan, mutta jokainen päätelköön itse mitä tapahtui. Kävin päästämässä Puddin ulos karsinassaan olevasta ovesta, ja Ninja sitä odottelikin siellä. Pakenin hirviöhevosen lähenteleviä pepsodent-kalustoa ja suljin oven perässäni. Kävin hakemassa tavarani kentän laidalta ja soitin Markuksen hakemaan minut, ja suuntasimme Vaahterapolkuun. Mitäs sinä noin känkkäränkkänä olet? Odotellaan, että milloin prinsessan uhmaikä alkaa, siitä ei voi seurata hyvää Tosi kiva ja tunnelmallinen tarina, lopua kohden vain parantui
|
|
Larissa
Tutuksi tullut
Puddin omistaja
Posts: 13
|
Post by Larissa on Sept 10, 2013 6:53:20 GMT
Vesisadekuuroja ja sänkkärirallittelua Tiistai 10.09.2013
"Tules nyt prinsessa!" Hihkaisin karsinan ovelta, joka johti lämppäreiden tarhaan. Ninja oli jo käynyt uhittelemassa hampailla ja Puddiakin olin saanut kauan maanitella, koska mutavellinen tarha ei houkuttanut luokseen. Pian tammani löntysti luokseni, ja ohjasin sen karsinaansa. Suljin oven ja nappasin riimunnarun oven ulkopuolelta - vein Puddin suoraan pesulle mutasine jalkoineen. Pläääh, syksy oli tullut. Ulkona satoi vettä ku esterin p*rseestä, tallipiha lainehti ja yo-kirjoitukset alkaisivat ensi viikolla. Suihkuteltuani tamman jalat talutin sen karsinaansa, ja kävin sen harjalla vielä läpi. Selvitin hännän ja harjan ja suuntasin sitten satulahuoneeseen.
"Ai, moi Petra," moikkasin hölmityneenä kun huomasin tytön istuvan sohvalla, omissa mietteissään. Tyttö sanoi vaisut heipat ja katosin satulahuoneesta suitset ja satula mukanani. Laitoin satulan loimitelineeseen oven ulkopuolelle, ja nappasin vaaleanpunaiset suojat tamman harjaboksista. Pian ne olivatkin Puddin jaloissa, ja heitin vaaleanpunaisen satulahuovan tamman selkään. Satula päälle, vyö kiinni ja jalustimien lyhennys kahdella reiällä, sillä viimeksi olin mennyt koulua ja nyt tarkoituksenani oli mennä pellolle vähän revittelemään. Nakkasin vielä suitset tammalle päähän, ja viritin oman kypäräni, sekä hanskat. Raippaa ei tällä tammalla tarvittu, joten otin enää riimun pois kaulalta ja suuntasin kentälle nousemaan selkään.
Alkuverkat ratsastettuani ohjasin kuumuvan tamman pois kentältä ja lähdin hiekkatietä pitkin kävelemään pellolle päin. Nostin tiellä ravin, ja rauhallisesti keventäen sain Puddiakin rauhoitettua, ja pian pelto siinsikin näkökentässäni. Ohjasin tamman sinne ja kierrettyäni pellon ravissa, nostin toisessa päässä laukan, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Annoin Puddille vähän ohjaa, ja tammahan singahti täyteen neliin, ja vauhdin huumassa alkoi vedet valua jo silmistä. Pellon pään lähestyessä istuin satulaan ja jarrutin menohaluista tammaani. Taputin sitä kaulalle, ja ravissa ohjasin tamman kiertämään peltoa.
Saatuamme tarpeeksi laukkaamisesta ja ravaamisesta, käänsin Puddin takaisin hiekkatielle ja annoin sille pidempää ohjaa. Tamma venyttikin kaulaansa ja rapsutti itseään ryntäistä. Taputin tammaa kaulalle vielä kertaalleen ja käännyin tallinpihaan, jossa tulin ales selästä ja talutin Puddin talliin. Otin siltä varusteet pois, ja harjasin sen vielä, sekä laitoin sadeloimen sille päälle, jos vaikka uusi sadekuuro ilmestyisi. Avasin tarhaan vievän oven ja Puddi menikin heti piehtaroimaan, onneksi olin laittanut sille loimen päälle. Sanoin heipat ponilleni ja käytävälle ilmestyneelle Petralle, ja suuntasin sitten kotiin.
Mukavan rento tarina, josta tuli itsellekkin hyvä fiilis! Onneksi talli ei ole täynnä aivan täysiä hienohelmoja, olisi muuten työn ja tuskan takana saada hevoset pihalle sateeseen ja mutaisiin tarhoihin - vaikak jotkut tuntuvatkin ottavan mudasta kaiken ilon irti ...
|
|
Larissa
Tutuksi tullut
Puddin omistaja
Posts: 13
|
Post by Larissa on Sept 18, 2013 5:03:39 GMT
Rallittelua useaan otteeseenKeskiviikko 18.09.2013 "HILJENNÄ!" huudahdin pienellä hiekkatiellä rallitelevalle Markukselle, joka oli autonsa ratissa. Mies katsahti naurahtaen minuun, ja helläsi kaasujalkaa. Hengähdin syvään, ja pian Kaihola olikin jo seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Markus onneksi tajusi hidastaa reilusti kurviin, ja selvisimme hengissä tallin pihaan. Olin saanut mieheni mukaan Kaihorantaan, kun kerrankin hänelle ei ollut töitä Vaahtiksessa ja WL'änkin olimme jättäneet Evien ja Jonahin vahdittavaksi. Ryntäsin heti raahaten Markuta perässäni talliin, ja suuntasin taukohuoneen kautta hakemaan Puddia. Avasin karsinan takaseinältä oven ensiksi puoliksi, kurkistin ettei hevosia ollut lähellä ja kävelin tarhaan jättäen oven raolleen. Kuumaveriset laidunsivat tarhan toisella reunalla, tosin kun tarkemmin katsoin, huomasin prinsessani olevan hieman erillään muista ja näyttikin välttelevän niitä. Kävelin riimunnaru seläntakanani tamman luo ja nappasin sen narunpäähän. Puddi lähti kiltisti seuraamaan minua, ja tuli rohkeasti hampailla uhittelevan Ninjan ohi. Heitin narun pään tamman selän päälle ja ohjasin sen ovesta karsinaan, ja suljin molemmat osat ovesta. "Se on se vaaleenpunanen!" hihkaisin Markukselle joka etsi Puddin satulahuopaa, joka oli ollut pesussa. Pian mies sen löysikin ja tuli mukanaan suitset, satula ja puhdas huopa. Vielä viimeinen harjanveto ja päästin Markuksen "hommiin". Mieheltä onnistuikin vaivattomasti tamman varustaminen, ja sillä välin olin saanut itsellekkin ratsastusvarusteet päälle. "Maaarkuuuus tuu punttaa mut selkään!" Pyysin niin suloisella äänellä vain kuin pystyin. Markus naurahti ja talsi kentän poikki pelastamaan minut. Yy - kaa - koo - hop! laskin mielessä, ja pian istuinkin tukevasti satulassa. Markus oli lähtemässä kävelemään pois, kun sanoin tämän nimen ja pyysin tulemaan takaisin. Hieman ihmeissään mies tuli Puddin viereen, joka seisoi kiltisti paikoillaan. Suutelin miestä ja kuiskasin Markuksen korvaan jotain hempeää, Samassa satula keikahti sivummalle, ja ellei Markus olisi siinä seissyt, olisin löytänyt itseni nielemästä kentän hiekkaa. Katsahdin minua sylissään pitelevää Markusta, ja hetken hiljaisuuden jälkeen aloimme molemmat nauramaan raikuvasti. Puddi seisoi edelleen paikoillaan, ehkä muutaman askeleen liikkuneena, satula toisella kyljellään. "Taitiin unohtaa vyön kiristäminen," Markus sanoi huvittuneena. Naurahdin tälle ja avasin satulavyön, ja asetin satulan uudestaan oikeaan kohtaan. Uusi yritys, Markuksen punttauksella selkään ja tälläkertaa vyön kiristäminen. Jätin loput hempeilyt iltaa varten ja kehotin Puddia siirtymään käyntiin. Tamma lähtikin reippaasti eteenpäin, ja asettelin nuorehkoa tammaa ensin isoilla pääty-ympyröillä, ja pikkuhiljaa pienensin ympyröitä volteiksi. Puddi ei ollut enää pitkään aikaan juossut pää taivaissa, vaan oli alkanut menemään enemmänki eteen-ales, tai oppinut pitämään pään normaalitasossa, oli kai tajunnut sen olevan itsellensäkkin helpompaa. Fiksu tamma, ei kyllä isäänsä ollut tullut.. Ravityöskentelyn jälkeen nostin laukan vasempaan, ja Puddihan sinkosi! Se oli seissyt eilisen ja nyt sillä vauhtia piisasi. Markus hohotteli kentän laidalla, kun yritin saada tammaa hidastamaan. Hetken hakemisen jälkeen löytyi molemmille, tai ainakin minulle, mieluinen vauhti ja taputin hikistä kaulaa palkkioksi. Siirsin raviin ja loppuverkkasin tamman perusteellisesti, ja pyysin sitten käyntiä, runsain taputusten kera. Hoidimme Puddin pois ja päästin sen ovestaan tarhaansa, jossa se kävi moikkamassa kavereitaan ja siirtyi sitten piehtaroinnin kautta syömään. Suljin oven, ja vein tavarat paikoilleen. Markus oli löytänyt jo uutta katsottavaa - nimittäin Milan suokin, joka taisi olla nimensä veroinen, kukaties. Sain miehen kuitenkin passitettua takaisin kotiin, ja tällä kertaa minä ajoin, kylmänrauhallisesti ja kaasujalkaa säästellen. Awwwww kuinka söpöä Puddikin oli taas niin oma itsensä kuin olla ja voi! Todella eloisasti kirjoitettu ja kuvailtu tarina ja osaat tuoda tunteet ja reaktiot tosi kivasti esille Ratsastus on kuvailtu ihan mahtavasti ...
|
|
Larissa
Tutuksi tullut
Puddin omistaja
Posts: 13
|
Post by Larissa on Oct 16, 2013 20:48:05 GMT
Otsikoton tarinantynkä16.10.2013 Kiireisesti juoksin Puddin karsinan ja satulahuoneen väliä huomaten aina jonkin tavaran puuttuvan, ja eikun taas uudestaan. Puddi ei ollut mielissään tästä hösäämisestä, ja osoitti mieltään kääntämällä peppunsa ovelle päin. Pysähdyin hetkeksi ja hengitin syvään - Larissa, ehdit kyllä joka paikkaan ilman että hermostutat hevosia. Tartuin harjaan ja harjasin Puddin läpi vaaleanpunaisella harjalla, ja tammakin rauhoittui, kun minäkin. Pian musta karva oli su'ittu pahimmista mudista, mitä oli tullut siinä pienessä hetkessä, kun sillä ei ollut ollut loimea päällä. Jaa että Puddi prinsessa? Sain heitettyä hevoselleni varusteet päälle ja omien varusteideni jälkeen kohensin vielä huiviani - ulkona tuuli todella kylmästi, ja lämpöasteitakin oli vain muutama. Pyydin Puddia liikkumaan karsinastaan, ja neiti kipittikin perääni. Suuntasin kentälle joka oli yllättäen, -tyhjänä-. Suljin portin perässäni ja kiipesin penkin päältä tammani selkään. Kiristin vielä vyötä, ja pienien pohkeiden jälkeen Puddi siirtyikin pysähdyksestä käyntiin. Kieritin ohjista mutkat pois, annoin sitten pitkät ohjat tammalle. Käveltyäni mielestäni tarpeeksi pitkät alkukäynnit, keräsin ohjat käteeni ja aloin sisäpohkeen avulla asettamaan Puddilaista pääty-ympyröillä. Alkuun jäykkä musta tamma alkoi vetreytyä, ja suunnan vaihdettuani se asettui entistä paremmin ja alkoi jo taipumaan koko kropasta. Taputusten saattelemana pyysin siltä ravia, ja istuin muutaman askeleen harjotusravissa, tsekkasin oikean kevennyksen ja jatkoin matkaa kevyessä ravissa. Puddi oli aluksi jännittynyt puista kuuluvasta tuulen huminasta, mutta saatuani sen keskittymään hommiin, se rauhoittui ja rentoutui ja todellakin keskittyi työntekoon. Ikäisekseen se oli jo todella osaava, ja kehitys oli vain ylöspäin, ainakin toivottavasti. Välikäyntien jälkeen työskentelin hetken vielä harjoitusravissa, jossa tein kolmikaarista vaihdellen tempoa. Hidastuksia ja nopeutuksia siis. Ja Puddi meni oikein hyvin, ja olin tyytyväinen siihen. Siirryin uralle, ja nostin C'ssä laukan. Puhtaan noston jälkeen tein muutaman pääty-ympyrän, jotta sain Puddin hallintaan säikähdyksen jälkeen. Jotain pelottavaa kai puskissa oli näkynyt. Rauhotettuani laukan jatkoin uraa pitkin, ja tulin muutamat loivat kaaret myötälaukassa, joka vahvistaa tasapainoa, kun vastalaukkaa siinä periaatteessa vähän tulee. Muutamien kaarien jälkeen siirsin Puddin ravin kautta käyntii ja annoin sille pitkät ohjat. Välikäyntien ja laukkatyöskentelyn jälkeen kello olikin jo taas niin paljon, että stressitaso nousi ja kiireisten loppukäyntien jälkeen viiletinkin tukka putkella menemään pitkin tallia. Puddi taisi olla niin väsynyt ratsastuksesta, ettei enää välittänyt mitä tein ja miten. Satula, suitset ja suojat pois ja loimi päälle ja hetkeksi vielä kavereiden kanssa tarhailemaan. Kävin vielä viemässä tavarat paikoileen, muutaman reissun jälkeen taisi olla kaikki siellä missä piti ja olin valmis palaamaan kotiin. Hyvät yöt ääneen sanoen, vaikkei tammani niitä varmaankaan tarhaansa kuullut, ja samassa jo kaarsinkin autollani pois Kaihorannasta. Elä nyt hosu, mikäs sulla noin kiire oli? Hyvinhän sitä ehtii Mutta todella upeasti kuvailtua ratsastusta ja tuntuu että sait sisäistettyä täydellisesti sen, että vaikka muuten on kiire, niin hevosen selässä ehtii usein istumaan rauhallisempanakin
|
|