|
Post by Jenni on Nov 10, 2013 22:17:29 GMT
Rihma menee eikä meinaaA.I. Pikkurihma "Rihma, Pullis" sh-t omistaa Inna Otetaan hoitaja Pientalli, karsina 2 Tarha 5 Värikkäät sukat jalkaan ja menoksCarbonaran Mysteerisukka "Sukka" sh-t omistaa Inna Otetaan hoitaja Pihatto
|
|
Inna
Tutuksi tullut
Posts: 12
|
Post by Inna on Nov 24, 2013 13:19:03 GMT
”Älä turhaan kilju sille Murheelle”, sanoin Rihmalle, joka hirnui viereisessä karsinassa olevalle oripojalle. ”Me emme halua Milan kanssa sukusiittoisia varsoja..” Harjasin ihanaista tammaani ajatuksena lähteä hieman totuttelemaan maastoiluun. Olimme pari kertaa käyneet hieman kävelemässä, mutta nyt ottaisimme kunnon lenkin. Harjattuani tumman tammaneidin, heitin sille kamppeet niskaan ratsastusloimen kera – ulkona, kun oli pakkasta ja luntakin tuli. Olin itse kääriytynyt toppahousuihin ja useisiin paksuihin paitoihin sekä kaulaliinoihin. Mistä sitä tietää, jos vaikka paleltuu. Talutin yhä velipuolelleen kiljuvan tamman ulos pakkaseen ja kampesin selkään. Rihma hieman tepasteli paikallaan, kun yritin pitää sitä aloillaan. Lopulta annoin pienen avun ja lähdin Rihman kanssa metsän siimeksiin. Aluksi olin hieman varuillani metsikössä Rihman kanssa, mutta aivan turhaan. Eihän minun ”mennään eikä meinata”-tammani mitään pelkää. Rusakkokin juoksi ohitsemme. Lopulta rentouduin ja annoin Rihman tepastella hieman löysemmillä ohjilla. Hetken kävelyn jälkeen, lyhensin ohjat ja pyysin tamman lennokkaaseen raviin. Sain pidätellä Rihmaa, joka tyynesti vain viiletti eteenpäin. Taputin Rihmaa kaulalle samalla, kun hidastin sen takaisin käyntiin. Metsässä oli todella kaunista. Lumi peitti hennosti puunoksat ja kaikkialla oli melkein valkoista. Oli aina mukavaa käydä tällaisilla keleillä hieman lenkkeilemässä. Tunnin kuluttua me palasimme takaisin tallille hyvillä mielin. Olimme kokeilleet myös hieman laukkaa tienvarrella. Rihma oli nostanut iloisen pukkilaukan, mutta rauhoittunut sitten onneksi. Laskeuduin alas selästä ja talutin tamman takaisin karsinaansa. Tervehdin Murheen kanssa puuhastelevaa Milaa samalla, kun purin tamman varusteet. Rihma saisi mennä vielä loppupäiväksi tarhaan, joten laitoin sen riimunnarun päähän ja talutin tarhaansa. ”Olepa hyvä, Pullis”, sanoin sille, kun ojensin maukkaan kuivuneen voisilmäpullan tammalle ennen kuin lähdin. Rihma söi pullansa hyvillä mielin.
// Hui, kun tuli lyhyt :O
|
|
Inna
Tutuksi tullut
Posts: 12
|
Post by Inna on Nov 30, 2013 22:47:47 GMT
Katsoin hyvin epäröivästi ruunikkoa suomenhevostammaa, joka ravaili varsamaisen innokkaasti pihatossa ja kiusasi muita. Mitä ihmettä olin oikein tehnyt? Minä olin hankkinut ravisuokin, vaikka en tiennyt mitään koko lajista. No, onneksi Mila ja Petra sentään olivat luvanneet auttaa minua tammani kanssa. Sukka juoksi luokseni ja ojensin käteni. Tamma haistoi tumppuani ja yritti napata siitä sitten pienillä hampaillaan. Vedin käteni naurahtaen pois. ”Mennäänpä hieman kävelemään maastoon, neitiseni”, sanoin Sukalle ja pujahdin aitaukseen. Nappasin juuri ajoissa Sukan riimusta kiinni, ennen kuin varsa kerkesi juoksemaan karkuun. Talutin sen portin luokse ja pujahdin sen kanssa pihalle. Kiinnitin riimunnarun tamman riimuun kiinni. Vein Sukan hetkeksi Murheen karsinaan, kun kävin hakemassa Rihman mukaan maastoilemaan ja tutustumaan Sukkaan. Rihman haistellessa varsaa karsinankaltereiden – jotka olimme koristelleet hienoksi – välistä. Harjattuani Rihman, hain varustehuoneesta sille suitset ja loimen – loimen otin myös Sukalle. Laitoin suitset Rihmalle päähän ja loimitsin molemmat tammani. Lähdimme sitten ulos kaikki jalan. Sukalla tuntui olevan vauhtipäällä ja sain olla koko ajan tarkkana sen kanssa. Rihmakin oli koko ajan vain menossa, joten oli hieman vaikeaa pysyä itse mukana. Lopulta ohjasinkin Rihman lumisen kannon luokse, jossa nousin sen selkään. Asetin loimen siten, että se tuli jalkojeni päälle. Sukka kulki oikein mukavasti Rihman rinnalla, kun kävelimme metsässä eteenpäin. Rihmakaan ei välittänyt tuosta riiviöstä, joka lähinnä yritti tappaa Rihman loimea… Koska käveleminen sujui niin hyvin, päätin kokeilla myös hieman ravia. Otin kunnon otteen varsan narusta ja Rihman ohjista. Tiesin, ettei Rihmalla ollut mitenkään mukava ravi… varsinkaan ilman satulaa. Pieni pohjeapu riitti, jotta Rihma lähti tarpomaan ravissa lumisella polulla. Seurasin katseellani koko ajan Sukkaa, joka ravasi todella kiltisti Rihman vieressä, otti tamma myös muutaman laukka-askeleen, kun isomman kaimarodun vauhti oli nopeampi. Pienen matkan päästä siirsin Rihmaseni takaisin käyntiin ja palkitsin molemmat taskussani olevilla sokerinpalasilla. Kyllä siinä oli vain kaksi ihanaa suokkitammaa! Lenkkeilimme maastossa vielä puolisen tuntia ennen kuin palasimme takaisin tallille. Vein ensin Sukan takaisin pihattoon ja sitten Rihma pääsi vielä tarhailemaan. Jenni oli ollut ilkeä ja vaihtanut Rihman pienempään tarhaan, jotta tämän veljet saisivat isomman tarhan. Olisi naisen pitänyt tietää, että kyllä naiset tarvitsevat enemmän tilaa kuin kuusikymmentä miestä! Lahjottuani Rihman vielä sokereilla, kävin moikkaamassa jälleen Sukkaa. Se laukkasi connemaratamman, Hanin, perässä hampaat irvessä.. Ilmeisesti ne kiltit ja hellyyttävät piirteet näytettiin vain emännälle… naurahdin. ”Inna!” kuulin Milan ja Petran huutavan. ”Kahville sieltä!” Katselin vielä sekunnin verran varsaani ja lähdin sitten naisien kanssa kahville taukohuoneeseen. Tästä se joulukuu lähtisi käyntiin!
|
|
Inna
Tutuksi tullut
Posts: 12
|
Post by Inna on Dec 9, 2013 21:34:22 GMT
Irtohypytystä tamman kanssa kyllä kouluheppa hienosti myös hyppää!
|
|
Inna
Tutuksi tullut
Posts: 12
|
Post by Inna on Dec 21, 2013 17:40:38 GMT
Juoksutusta
|
|