|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:09:22 GMT
Tallipäiväkirjasta löytyvät kaikki tallipäiväkirjan merkinnät. Pääosin merkinnät ovat Jennin käsialaa, mutta toki vierailijat ja yksityistenomistajat ja hoitajatkin saavat tänne kirjoittaa, jos huvittaa!
Mikäli puuhastelet tallissa paljonkin hevosen hoidon lomassa tai tarinassasi on jotakin, mikä voisi suistaa tallin rutiinit raiteiltaan, olisi toivottavaa, että lisäät tarnn tänne ja toki myös hoidettavasi päiväkirjaan
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:09:30 GMT
24.08.2013: Maalari maalasi tallia, valkeaa ja punaista Pyyhkäisin hikeä otsaltani, huomaten punaisen maalin tuhrineen käsivarteni - tällä hetkellä naamani oli kuin murhan jäljiltä - puhumattakaan ympäristöstäni. Nostin katseeni pientä, punaista tallia kohden. Sisältä kuului utuista juttelua, mutta koska olin itse valmis ulkopuolella, sillä viimeinenkin maalikerros oli laitettu, pääsin kotitalolleni, josta hakisin mehukannun ja lasit työntekijöille. Kotonani vallitsi kaaos; muuttolaatikot lojuivat ympäri huushollia, kun yritin etsiä tupakeittiössä olevista laatikoista lasitavarani, lopulta löytäen laatikon pohjalta sanomalehteen käärityt vesilasit ja kannun. Otin sekamehun jääkaapista ja kaadoin sen kannuun, laimentaen mehun ja porhaltaen sitten tarjottimen kanssa pihalle. Pientallin sisällä haisi maalilta, vaikka karsinoiden ikkunat olivat sepposen selällään. Virnistin työporukalle: Oskari, Maru, Timo ja Veera maalasivat jokainen omaa karsinaansa ja kaikki alkoivat olla lopuillaan. Siirsin maaleja matalalla pöydällä ja laskin tarjottimen mehukannuineen pöydälle; kalahdus sai neljä päätä nousemaan karsinoista ja pian kaikki hörppivät mehua. "En mä mittään hevosia tänne tarvii, kun te kuulostatte jo hevosilta juodessanne" naureskelin nelikolle, joka ryysti mehua. "Jenni, eiks niin, et noi ikkunoiden karmit maalataan ruskeiks?" Maru kysyi minulta varsin kärkkään oloisena ja ennen kuin hämmästykseltäni sain vastattua mitään, Oskari ehti jo avata suunsa: "Ei! Ku justhan Jenni sanos et päätallin ikkunat ruskeiks ja nää valkosiks!". Huokaisin kaksikon tappelulle ja puutuin puheeseen. "Ruskeet tänne, isoon valkoset" selitin, jolloin tummaihoinen Maru läpsäisi innoissaan kädet yhteen. "Maru-Oskari 1-0" Veera naurahti, mutta hävisi sitten karsinaan työntekoon. "Mun pitää maalata viel ton väliseinän puolikas!" tyttö huikkasi hävittyään ja muutkin matelivat työntekoon, kun itse nappasin ruskean maalipurkin ja menin ulos maalaamaan ulkopuolen karmeihin viimeisiä maalikerroksia. Säät olivat olleet upeita, joten viimeisen kuukauden työt olivat sujuneet ongelmitta. Talli alkoi olla jo valmis; kun pientallin maalipinta olisi valmis, päätallin taukohuoneeseen roudattu tavarat ja saatu viimeinenkin hiekkatarha pystytetty, talli alkoi olla valmis asukkaille - toisin kuin oma mummonmökkini. Siskontyttöni Petra oli tuomassa omia hevosiaan pientalliin ja tuon pari kaveria olivat myöskin varailleet tallipaikkaa vierailtuaan tallilla ensi kertaa ja ihan asiallisilta olivat vaikuttaneet. Pihassa oli traileri, jonka viereen oli parkkeerattu Timon auto, jonka kyydillä tuon poika Oskari oli tullut, vaikka retaleella oli omakin auto. Vieressä tönötti Veeran pieni, sievä ja ikivanha Fiat. Oma autoni oli lainassa siskollani, joka oli lähtenyt hakemaan kirpparilta haalimiani tavaroita taukohuoneeseen. Saatuani maalin viimeiseenkin ikkunankarmiin hipsin päätallin puolelle. Talli oli ollut valmis jo muutamia päiviä ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Talli oli valoisa, sillä jokaisessa karsinassa oli ikkuna ja ainakin vielä ahtaanpuoleinen tallikäytävä oli siisti. Talli oli remontoitu vanhasta tallista, jonka olin saanut ostettua valtavine tontteineen äitini ystävältä, joka ei jaksanut enää pitää tallia pystyssä. Kävelin vielä kentän viereen, katsellen alempana siintäviä tarhoja, joissa pian laiduntaisivat erilaiset hevoset ja vielä kauempana siinsivät suuret laitumet. Asia, josta olin pikkutytöstä haaveillut, oli viimein käymässä toteen - enää puuttuivat hevoset.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:10:17 GMT
27.08.2013: Uudet asukkaat saapuvat Heräilin kukon pieraisun aikaan, mutta jäin lojumaan sängylleni – ja tässä näettekin hyvän esimerkin ahkerasta tallinomistajasta. Kahdeksan aikaan hyppäsin lämpimästä sängystäni jännäten kuin mikäkin pikkumuksu tulevaa päivää. Ikkunasta sänkyni yläpuolelta näkyi kentän taakse tarhoille, jossa aurinko loimotti paahtaen jokaista ulkona liikkuvaa. Vetäisin paidan yötoppini päälle ja vedin jalkaani kolitsit, sen enempää välittämättä ulkonäöstäni pinkaisin pihalle. Eilen oli ollut tallin avajaiset ja muutama oli eksynytkin tallille ja ollut varsin kiinnostunut – nyt minulla oli kolme karsinaa vapaana yhdestätoista. Tyytyväisenä menin päätallin puolelle, jossa odottelivat eilen saapuneet lämminveriset Ninja ja tämän sisar Puddi. Siinä oli kyllä kaksi niin erilaista hevosta kuin ikinä voi olla – kun pikkuprinsessa Puddi tönäisi minua turvallaan, kun päästin tamman pihalle, ja jäi vielä hetkeksi kerjäämään rapsuttelua, sain palattuani tallin puolelle varoa lähes henkeni puolesta, kun hirviöprinsessa Ninja napsaisi hampaansa yhteen parin sentin päästä käsivarrestani. Nappasin kiinni Ninjan ruskeasta riimusta ja päästin tamman tarhaan, jossa se lähti heti jahtaamaan sisartaan. Jäin hetkeksi katsomaan tammojen ilottelua, kunnes laitoin oven kiinni ja palailin tallikäytävälle. En suoraan sanoen malttanut odottaa, että pääsisin lakaisemaan lattioita hevosten jäljiltä … Siskontyttöni oli tuomassa tänään oman hevosensa tallille, joten lämppärikaksikko saisi joukkoihinsa kolmannen pyörän. Lisäksi pientallin ensimmäinen asukas saapuisi tänään Petran mukana, nimittäin suokkitamma Valovirta, jonka Petra oli luvannut lainata talutusratsuksi avajaiskisoihin. Olin juuri saanut siivoiltua tammojen karsinat ja tarkastanut, että kaikki oli kunnossa, kun havaitsin auton ajavan pihaan. Kävelin pihaan virnuillen ja halasin sisartani ja Petraa lämpimästi – eipä se kauaa kestänyt, kun likka oli jo avaamassa traileria, josta ilmestyi kaksi hevosen takamusta. Parivuotias lämppäri Lara hääräsi ja sekoili trailerissa, kun luukku oli jo auki ja oli jo mitä ilmeisimmin lähdössä johonkin, kun taas vieressä seisoskeleva suokkitamma vain katsoi toisen riehumista sivusilmällä samalla kun mussutti heinää. Lopulta molemmat uudet hevoset olivat tarhoissaan ja satulahuone ja pientalli alkoivat jo saada sisältö satuloista, harjapakeista, suitsista ja loimivuorista. Kymmenen aikoihin Maru pääsi tallille ja Oskarikin onnisti hilaamaan itsensä vuoteesta – mitä ilmeisimmin mies oli juhlistanut avajaisia yksinään, sen kyllä näki naamasta ja mukana roikkuvasta fanta-pullosta. Kun kello näytti kahtatoista ja hevosille oli jaettu päiväheinät tarhoihin – Puddi ja Ninja olivat siinäkin vaiheessa onnistuneet tappelemaan, kumpi oli kumman kasa, kuulin jälleen auton tulevan pihaan. Kävelin hymyillen pihamaalle, mutta leukani lievästi sanoen loksahti, kun näin ties kuinka hienon trailerin kaartavan pihaan. Meinasin jo mennä kysymään, oliko osoite väärä, kun tuttu naama tuli auton etupenkiltä; Jasmin. Tervehdin tyttöä iloisesti ja menin sitten auttelemaan ottamaan Dianaa ulos. Lämminveritamma kopisteli jalkoja ja sen silmissä oli tulinen katse, kun tamma talutettiin koko kauneudessaan pihaan. Entinen ravuri esitteli itseään häntä tötteröllä, kun se steppaili ympäriinsä, mutta lopulta Jasmin sai neidin kuriin ja neuvoin tytölle karsinan ja tarhan – Diana vetikin kunnon kiitoravit tarhan poikki ja meni sitten tervehtimään viereisen tarhan asukkeja, Puddia ja Ninjaa, joista Ninja olikin tamman tytär. Tutustuttumme hetken Jasminin kanssa, kunnes hän lähti viemään Dianan tavaroita taukohuone-satulahuone viritelmään. Kello näytti yhtä, kun talostani purkautui pieni kasa ihmisiä – Maru, Oskari, Petra ja sisareni olivat lopulta saaneet Marun kaikki tavarat yläkerran vierashuoneeseen, jonne likka muuttaisi vielä seuraavien parin päivän aikana ”vuokralle”. Loppupäivän kävimmekin porukalla vain katsomassa hevoset läpi – tutustuimme talliin, tiloihin, toimintasääntöihin ja yleisesti kaikkeen, mitä tulevaisuudessa tarvittaisiin. Seuraavana päivänä tulisi ainakin Neela-suokki, muiden aikatauluista en juuri tiennyt. Hevosten annettiin tottua uuteen talliinsa rauhassa ja lopulta kaikki päättivät lähteä kotia kohden, kun hevoset oli otettu sisälle. Valovirta oli onnistunut saamaan paniikin jo päästyään tarhaan, joten tammaa oli jouduttu seisottamaan karsinassa, jottei tamma satuttaisi itseään tai karkaisi, mutta huomenna olisi uusi päivä ja kaikki alkaisi toivon mukaan pyöriä eteenpäin sutjakkaasti – tai, niin sutjakkaasti kuin eilen ovet avanneen tallin arki voisikaan sujua.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:11:22 GMT
30.08.2013: Karkurit Päivä starttasi jo kuudelta aamulla, kun Maru pamahti huoneeseeni paniikin kirjon näkyessä tummilta kasvoilta. Minun ei tarvinnut edes avata suutani, kun olin jo kompuroimassa ylös vuoteestani, Marun selittäessä hysteerisenä, että yön pihalla olleet Neela ja tamman emä Valkku olivat päässeet aidoista läpi - Maru oli nähnt vain vilaukselta suokkien juoksevan tarhastaan, mutta kaukaa tyttö ei nähnyt, mistä aita oli rikki - saivat hevoset olla melkoisia mammutteja päästäkseen vahvoista laudoista läpi. Juoksimme Marun kanssa peräkanaa tarhoille, ainakin melkein. Maru tuntui syntyneen joksikin gaselliksi ja tyttö pinkoikin jo kaukana edelläni riimunnarut roikkuen kädessään. Olihan se kiva juosta kilometrikinttujen kanssa, niiiiin. Hengästyneenä tavoitin lopulta laitumien vieressä seisovan Marun, joka lähestyi suokkikaksikkoa jutellen tammoille samoilla - vielä muutama askel .... ja klik. Maru sai Valkun kiinni, kun taas Neela lähti pinkomaan kiinni kaverin jäätyä kiinni. Nappasin Valkun itselleni, kun Maru meinasi lähteä Neelan perään, kun näimme kouluratsunalun kääntyvän kannoillaan ja ravaavan nätisti Valkun luo kiehnäämään. Maru nappasi toisenkin karkurin kiinni eikä siinä ollut sen enempiä ongelmia, kun säikähtäneinä talutimme energiapiikin saaneet hevoset tallille. Lähestulkoon kaikki muut hevoset olivat sisällä, mutta olimme jättäneet suokkitammat yöksi pihalle, kun se oli Julialle sopinut ja tässä tulos. Laitoimme tammat sisälle ja painuimme sitten Marun kanssa tarhalle etsimään kohtaa, josta hevoset olivat päässeet. Etsimme rikkoutunutta aidankohtaa lähes tunnin, mutta mitään ei löytynyt. Aloimme jo huolestua ja spekuloida kaikkea aidan ylittämisen, alittamisen, häirikön, joka oli päästänyt hevoset tarhasta ja auki jääneen portin välillä, mutta lopulta syyksi selvisi vain auki rämähtänyt salpa, joka oli antanut periksi - ilmeisesti jompikumpi suokki oli riehunut hieman liiaksikin ja hajottanut portin siihen osuessaan, vaikkei kumpikaan tammoista näyttänyt loukanneen itseään. Huokaisten menimme Marun kanssa jakamaan aamukauroja - normaalisti perjantai oli Oskarin aamutalli, mutta jätkä tulisi varmaan vasta kahdeksan pintaan, joten yhtä hyvin voisimme aloitella. Marun jakaessa ruokia päätallissa ja laittaessa heiniä suuriin pusseihin päivää varten, menin itse ruokkimaan pientallin suokit. Hevosten rouskuttaessa aamukaurojaan, Valkun ja Neelan kiehnätessä toisissaan oven yli syötyään ja Roudan hörinä tammaneideille sai minut hymyilemään ihan mielettömästi sille rauhan ja onnellisuuden tunteelle - jonka sitten rikkoi talliin pamahtanut Oskari, joka tuli kyselemään, olivatko pientallilaiset jo syöneet. Lisäsin mielessäni Oskarin päivän mustalle listalle ja onnelliset hetket-listalleni pääni sisässä aiemman hetken ja ilmoitin, että kaikki olivat syöneet, mutta Valkku ja Neela pitäisi laittaa kolmostarhaan, kunnes saisin raahattua itseni korjaamaan porttia. Aloimme laittaa hevosia pihalle - kun enää lämppärikolmikko sekä Diana olivat sisällä, jouduin pakostakin miettimään, miten tarhaisin tällä hetkellä hieman ahtaasti olevat orit; nyt ruohotarhoja oli yksi ylimääräinen, joten kaksi oritta voisi laittaa samaan, jos ne eivät tappaisi toisiaan - toisaalta nyt kun Otto-herra pääsisi muuttamaan tallille, pitäisi joko Roudan tai Kassun muttaa isompaan tarhaan yksinään tai toisen orin kanssa. Laittaessani Laraa ja Puddia ulos Marun pitäessä tiukassa narussa Ninjaa ovensuussa, en voinut olla miettimättä, voisiko ykkös- ja kakkostarhat laittaa kimppaan, niin Dianakin pääsisi lämppäriporukkaan ettei reppanan tarvinnut yksin olla. Aamupäivä sujui juostessa ympäri tallia: puuttui naulat ja puuttui vasara ja ei ollut mitään työkaluja jajaja... Lopulta Valkun ja Neelankin tarha oli korjattu ja olin käynyt laittamassa varmuuden vuoksi oritarhoille toisen salvan portteihin. Se oli pitänyt tehdä jo aiemmin, ennen kuin hevoset edes muuttivat tallille, mutta minkäs mahtaa jos ei muista. Olin hoitamassa päivätallia, kun Veera oli joutunut nappaamaan iltatallin - tyttö kulkikin jo puoleltapäivin naama näkkärillä, kun ei päässyt heti baarien auettua bilettämään perjantai-iltaa, mutta blondi kesti sen ainakin tänään. Ainakaan emme joutuisi lauantaina kuuntelemaan alkuillasta syntyneiden parien kurkku-kitalakeen-kertomuksia ja yksityiskohtaisia selityksiä, kuka joi mitäkin ja kuka oksensi ensimmäisenä ja mihin. Kävin heittämässä tarhoille heinät, jolloin hevoset asettuivat kunnolla aloilleen ja jopa Ninja onnistui olemaan napsimatta paloja pois Laran ja Puddin herkästä hipiästä. Ilta alkoi lähentyä ja porukkaa alkoi ilmaantua tallille ja moni alkoikin liikutella hevosiaan kentällä. Larissa oli ratsastamassa Puddia ja näin Roudan omistajan Jannican ottavan juuri punasävyistä suokkia kaartoon ratsastuksen alkuvaiheessa tai lopuillaan. Hävisin pariksi tunniksi taloon päivätorkuille ja täyttämään tyhjyyttään huutavaa vatsaani ja palailin kahdeksan aikoihin tallipihalle katsomaan, että kaikki oli kuosissa ja kaikki oli, joten menin hetkeksi taukohuoneeseen vetämään kahvia naamariin ennen happihyppelyä, kun kävin tarkistamassa tarhat. Viimeisenä tallille ilmaantuivat Julia ja Petra, Petran istuessa naama valkoisena penkillä. Naureskelin kaksikolle, häviten sitten taukohuoneeseen juoruilemaan Larissan ja Jannican kanssa niistä näistä. Mennessäni jälleen pihalle huomasin Valkun, Neelan ja Ninjan hävinneen tarhasta ja pian näkökenttääni ilmestyi Ninjaa talutteleva Julia - ilmeisesti likka oli menossa ratsastamaan lämppärinsä kanssa viimeisenä. Petra taas meni Valkun kanssa ja oli ottanut Neelan sisälle, ettei se skitsoilisi yksinään. En jäänyt seuraamaan ratsastelua, tulsi vielä itselle himo päästä hevosen selkään, joten katosin talliin harjailemaan lattioita Veeran tuloon asti, jonka jälkeen lähdin kotiin iltapalalle ja nukkumaan, luottaen siihen, että hevoset saisivat täyden hoidon Veeran kätösissä.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:11:59 GMT
01.09.2013: Kisahumua Pomppasin täysin - ainakin melkein - virkeänä heti aamukuudelta ylös sängystä ja tepastelin keittiöön hetkessä täysissä pukeissa. Sitaisin hiukseni löysälle nutturalle ja menin vesipullo kädessä ja leipä suussa pihamaalle seitsemän aikaan vitkasteluani sisällä. Olin vetäissyt t-paidan päälleni ja palelin hieman, mutta jatkoin matkaa tallille ja sytytin hiljaiseen talliin valot. Muutamia turpia ilmestyi hetkessä karsinoista ja pehmet hörinät täyttivät tallin, kun otin hevosia mukaani. Ensin pihalle pääsivät lämppärikolmikko, jonka jälkeen vierestä tarhaa miehitti Diana. Otto ja Kassu päätyivät vielä pihalle, kun siirryin pientallin puolelle. Valkku ja Neela steppailivat karsinoissaan kun avasin oven ja vein tammat rivakasti tarhaansa, tarkistaen vielä lukon varmuuden vuoksi, jona jälkeen vein linkkaavan Roudan tarhaansa. Ori jäi apaattisena portille ja taputtelin nuorikkoa hetken, raukkaparka oli onnistunut heti alkuun telomaan jalkansa. Maru oli jo siivoamassa karsinoita, kun pääsin tallille takaisin ja huikkasin tytölle, että kävisin laittamassa opasteen tien varteen ja ilmoituksen, missä avajaiskisojen hevoset voisi hoitaa ja tarvittaessa tarhata. Naputeltuani kyltin oveen ja tarkistettuani hoitopuomit kävin vielä laittamassa valkean kyltin tiehaaraan, joka vei tallille: "Yksityistalli Kaihorannan avajaiset". Hölkkäsin takaisin tallille mutkikasta tietä ja menin sitten sisälle talliin ja hieman hämmästyneenäkin katsahdin Marua, joka oli jo viimeisen päätallin karsinan kimpussa. Otin talikon ja kottikärryt mukaani ja kävin siivoilemassa vielä pientallin, joka sujui nopeasti, koska kaikki hevoset tuntuivat olevan siistejä eikä puhdistettavaa ollut paljon. Samana päivänä kuin meillä oli avajaiskisat, ainakin Vaahterapolussa olisi kisat, joten muutamat kisaajat tulisivat tuli hännän alla estekilpailuihin aamupäivästä - muutamat olivatkin pyytäneet minua siirtämään hiedän kisausvuoronsa viimeisiksi ja loppupäähän. Yhdentoista aikaan talli oli puunattu ja ensimmäiset kisaajat tulivat hienoine trailereineen ja upeine ratsuineen paikalle. Nuhjuinen tallinpiha, hoitopuomit ja kenttä täyttyivät hetkessä toinen toistaan upeammista hevosista ja kisatkin pääsivät alkamaan. Maru ja Oskari toimivat kisojen ajan kentän vieressä kioskissa ja hymyillen katselin, kun kisaajat, katsojat ja satunnaiset ohikulkijat kävivät hakemassa jotain pientä naposteltavaa. Estekisat menivät ohitse hieman turhankin nopeasti - Vaahterapolun kisaajat tulivat tosiaan tallilla lievästi kaahaten ja ottivat lähestulkoon kisausvalmiit hevoset pihalle ja pääsivät suoraan kisaamaan pienen lämmittelyn jälkeen. Koulukisoissa aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja tuntui, kuin olisin sulanut kentänlaitaan katsoessani hienosti koottuja ratsukkoja ja esityksiä. Ilta huipentui vielä söpiksiin, joissa jouduin itse olemaan tuomarina. Valinta oli vaikea, mutta loppujen lopuksi suosikit löytyivät ja kisaajat alkoivat lähteä hevostensa kanssa kiitellen päivästä. Päivä oli mennyt ohi melkein liiankin nopeasti ja pian huomasin olevani uskomattoman väsynyt antaessani Marun avustuksella hevosille ruoat niiden päästyä sisälle. En ole varma, ehdinkö lyödä päätäni edes tyynyyn, kun olin jo taju kankaalla. Ja huomenna olisi tiedossa vielä peltoravit ...
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:12:28 GMT
03.09.2013: Vierailevia tähtiä Käperryin unisena iltatallin jälkeen taukohuoneen sohvalle teekuppi lämmittäen käsiäni. Taukohuoneessa oli mukavan lämmintä kun ulkona huusi kylmä syystuuli, jota pakoon olin ottanut hevoset sisälle ja laittanut ne karsinoihinsa iltapöperölle. Koko päivä oli ollut melko hektinen; eiliset ravikisat olivat imeneet minusta kaikki mehut ja tänään Valkun seuraksi oli jäänyt suokkiorii Hukkis ja orin raveihin osallistunut poika Samu. Hukkis oli päässyt raollaan olleesta laitumen portista livohkaan ja ori oli löydetty lopultakin peltojen reunasta hamuamasta heinää. Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että myös ykköstarhan Ninja oli päässyt irti taluttajaltaan ja pieni pelko oli, että hevoset olivat törmänneet toisiinsa - kuitenkin kaikki tuntui olevan kunnossa, joten hevoset palautettiin tarhoihinsa eikä ollut mennyt kauaakaan, kun Petra oli tullut noutamaan hevosensa ja ilmoitti, että Valovirralle oli jo varattu ulta parin kuun päähän ja sinne sitten menivät vierailevat tähdet Samu ja Hukkis. Havahduin ajatuksistani, kun Jannica pamahti paikalle ja moikkasi minua iloisena. Nyökkäsin iloisena tytölle, joka asetteli juuri itseään mukavasti sohvalle. Juttelimme pitkät pätkät Roudan kunnosta ja hevosista yleisesti. Maru ja Larissakin eksyivät taukohuoneeseen löpisemään ja pian iloisilla väreillä sisustettu taukohuone muodosti marttakerhomaisen löpinän.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:12:58 GMT
15.09.2013: Suokkilauman kasvua Silmäni selailivat laiskasti läppärin näyttöä. Kello alakulmassa väitti, ettei kello olisi vielä kuuttakaan aamulla, mutta itse olin täysin pirteä. Maru kuorsasi vielä yläkerrassa, kun suoritin tätä "salaista" projektiani. Larissa oli kertonut kauhutarinoita hiippareista, jotka olivat ottaneet kohteekseen tallit ja edes ajatellessani jotakuta vierasta tallissa riehumassa ja tekemässä ties mitä sai minut kananlihalle. Napautin viimeisenkin matkailumaatilan sivut auki, joka mainosti hyväluonteisia, sekarotusia koiranpentuja, mutta sivuja hetken lueskeltuani päätin, ettei täältäkään saisi sitä The dogia. Mielessäni oli pyörinyt jo muutamia päiviä ajatus vahtikoirasta - halusin pennun, jotta koira tottuisi hevosiin ja vilinään ja vilskeeseen tallissa ja saisin siitä koulutettua sellaisen, kuin halusin. Kotonani oli ollut aina kissoja ja koiria ja suurimman vaikutuksen oli tehnyt Flikka, joka oli lapinkoiran ja valkoisen seefferin pentu ja luonteeltaan mitä kultaisin. Sen lisäksi en halunnut suoranaisesti minkäänrotuista koiraa - ne maksoivat maltaita, kasvattaja odotti näyttelyissä kiertämistä ja premium-ruoan tarjoilua omasta pöydästään hopeakulhossa. Okei, ei ihan, mutta siltä se tuntui, kun olin ikäni omistanut erilaisia sekarotuisia "piskejä", jotka olivat terveitä ja hyväluontoisia ja niiden kanssa sai mellastaa miten halusi. En jaksanut enää tuhlata aikaani koiran etsiskelyyn, kun vetäisin tuulitakin toppini ylle ja lähdin hipsimään pihamaalle kolitseissa ja rantaläpsyissä. Tien päässä oli postilaatikko, josta kävin hakemassa päivän lehden. Näin vielä mutkasta kääntyvän postiauton valot, kun vilkaisin isolle itelle päin ja palailin sitten talolle. Laitoin kahvin porisemaan ja puoli kahdeksan aikaan pian kahvin keityttyä Marukin pääsi ylös sängystä. Tytön hiukset olivat kuin harakanpesä, kun tummaihoinen alkoi hörppiä kahvia. Kupillisen mustaa, kitkerää kahvia, Maru ehti kipitellä hakemaan kynän ja lehtiön. Tänään tulisi uus hevonen talliin, ja tämän herran sukupuoli toi pienen ongelman - hevosten tarhausjärjestystä pitäisi hieman muutella, oreille tarkoitetut hiekkatarhat olivat jo täynnä ja toisessa oli peräti kaksi hevosta ... Ja ei tiennyt yhtään, miten tämä Murheeksi kuuleman mukaan kutsuttu ori käyttäytyisi muita kohtaan. Pitkien pohdintojen jälken saimme Marun kanssa tarhausjärjestyksen hetkellisesti pysyväksi, kunnes saisin omistajien luvat suurempiinkin muutoksiin - tai sitten pitäisi kyhätä pari oritarhaa, mutta hyviä, suuria ruohotarhojakin oli tarhoilla ... Valkku ja Neela päätettiin siirtää kakkostarhaan, kun Diana oli muuttanut ykköstarhaan lämppärilaumaan. Murheelle varattiin nelostarha ja muutenkin pienten säätöjen jälkeen saimme hevosten tarhauksen joohnkin kuosiin ja huomasimmekin pian, että olimme jo myöhässä aikataulusta. Hevosille aamupöperöt ja pihalle - kahden voimin tämä sujui nopeasti. Päivä tallilla sujui melko rauhallisesti - kunnes illan puolella K.B. Murheenkryyni-niminen suokkiherra saapui. Jouduimme Milan kanssa tappelemaan tuittupäisen orin kanssa, mutta lopulta herra oli karsinassaan ja teki tuttavuutta Routaan. Hieman minua toki pelotti, etteivät orit söisi toisiaan elävältä, mutta Murhe keskittyi onneksi vain heiniensä mussuttamiseen. Hevosia kulki illan aikana sisälle ja ulos ja omistajat kävivät ahkerasti rapsuttelemassa kullanmurujaan kun itse norkosin taukohuoneessa kahvikuppi kädessä, odotellen, että paikka hiljenisi ja voisin alkaa iltatoimet. Sunnuntaina vain minä ja Maru olimme hommissa ja tyttö oli lähtenyt kylille Veeran houkuttelemana, joten minä jäin hoitamaan tallia yksinäni. Suurin osa hevosista oli sisällä kun kurkkasin talliin, vain lämppärikolmikko oli pihalla ja viereisessä tarhassa olivat Valkku ja Neela. Käväisin hakemassa tammat sisälle - olin juuri napannut Valkun kiinni ja lähdin viemään sitä tallille päin, kun huomasin Neelan seuraavan portilel ja pelkäsin suokin lähtemään karkuun. En uskaltanut ottaa molempia kiinni samalla, kun noita orejakin oli, mutta hämmästyksekseni tajusin, että Neela seurasi Valkkua kuuliaisesti ... Olipa siinäkin, emä ja tytär olivat olleet usean vuoden erossa ja nyt Neela ol itaas niin avutonta pikkuvarsaa. Naureskellen otin Neelan kinni ja johdatin tammat sisälle, jossa Routa ja Murhe hirnuivat tammoille. Laitoin tammat sisälle ja tarkistin vielä lukot - ei olisi suotavaa, että aamun koittaessa pientallin hevoset hortoilisivat ympäriinsä. Koska en tiennyt yhtään Roudan ja Murheen taipumuksista karkailuun, suljin ovet vielä vetämällä riimunnarun tiukasti ympäri, ettei varmasi vahinkoja sattuisi. Sanoin suokkilaumalle hyvät yöt ja lähdin pyydystämään lämppäreitä. Otin ensimmäisenä Puddin sisälle, joka juoksi juuri karkuun äksyä sisartaan ja johdattelin pikkuprinsessan sisälle, taputellen pirtsakkaa tammaa. Seuraavaksi oli vuorossa Diana, jonka sain suhteellisen helposti kiinni - joskin jouduin varomaan Ninjan uhkailevaa potkua kohti, mutta lopulta vain Ninja oli pihalla. Huhuilin tummaa tammaa luokse, mutta totta kai minun piti hakea neiti - ja juuri kun olin päässyt tarhan kauimmaiseen päähän, niin mitä vielä, Ninja lähti pukitellen karkuun. Parkaisin ja lähdin kävelemään hitaasti, jutellen tammalle, kohti lämminveristä... Klik! Lopulta Ninja oli kiinni ja vein ninjailijan karsinaansa, laittaen vielä tammojen takana olevat ovet visusti kiinni. Aloin sekoitella hevosille ruokia ja kävin antamassa iltapöperöt vielä ne niille, jotka eivät niitä olleet saaneet. Otto kurkotteli oven ylitse kulkiesani ohi, mutta Charlotta oli laittanut herralle ruoat, joten jouduin tuuppaamaan Oton turvan pois ruokaämpäristä ja jatkoin kulkuani. Pientallin hevoset saivat ruokansa jo aiemmin, koska kaikki oli liikutettu ja ne otettiin aiemmin sisälle, koska Murheen tulo sekoitti pakkaa ja pitäisi miettiä, voiko Murheen sijoittaa pientalliin toisen orin viereen ja kahden tamman lähelle. Väsähtäneenä lähdin talsimaan kohti kotia, lukiten vielä ovet ja laitaen valot pois. Huomenna olisi Marun aamutallivuoro, mutta tytön tuntien kun nainen lähti viihteelle, ei Marulle kannattanut edes jutella ennen iltahämärää, joten saisin tuurata vuokralaistani huomenna melko varmasti ... Vilkaisin kelloa sisälle päästyäni ja haukottelin - kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, mutta olo oli kuin raadolla, joten nukahdin sohvalle, jättäen saippuasarjan pyörimään taustalle. Aamuyöstä jouduin heräämään kertaalleen, kun Maru palaili ja kolisutteli jokaista mahdollista asiaa matkallaan, mutta selvisin kyljen kääntämisellä.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:13:29 GMT
09.10.2013: Kylmiä aamuja "Hui kauhee siel on kylmä!" Maru parkui kun lähestulkoon ryntäsi sisälle. Seinäkello tikitti suuressa tuvassa samalla kun tutkailin edellispäivän lehteä ja yritin samalla syödä aamupalaani. Kohotin kulmiani ja katsahdin toppi ja yöhousut päällä olevaan tummaihoiseen, joka tuli minua vastapäätä istumaan. Olin laittanut Marun hakemaan aamun lehden ja sen tyttö olikin heittänyt pöydänkulmalle heti saavuttuaan. Selaillessani aamun lehteä Maru ehti jo hävitä yläkertaan. Käänykkäni värisi puupöydällä ja vilkaisin sitä, kiroten mielessäni. Veera oli jumittunut kaupunkiin, koska oli ollut kahden kolaroivan auton kolaria lähimpänä ja olikin siksi selvittelemässä asiaa poliisien luona. Nousin pöydästä ja vetäisin tuulitakin ylleni, lähtien sitten tuuleen ja tuiskuun. Oli vielä hämärää, mutta kävelin rehvakkaasti kylmän syysaamun läpi päätallille, jonne sytyttäessäni valot ensimmäiset asiat, jotka tajusin, olivat ne, että Hye oli murtautunut karsinastaan ulos, kaikki hevoset näyttivät hieman panikoituneilta ja tammakolmikko näytti pitävän täyttä hulabaloota. Nappasin Hyen kiinni ja onneksi risteytys antoikin helposti kiinni ja rahtasin tamman karsinaansa. Rehulassa Hye ei ilmeisesti ollut vieraillut, mutta jokin oli nyt pahasti pielessä. Tutkin tallin läpikotaisin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Mennessäni pihalle tajusin ensimmäisenä, että talliin yhdistyvän tarhan aita oli komeasti rikki. Juoksin hämärässä katsomaan tarhaa tarkemmin ja tajusin pian, että hirvinaaras oli sotkeutunut sähkölankaan ja onnistunut saamaan riehuessaan takajalkansa puuaidan väliin. Sydämeni jätti lyönnin välistä ja kun hirvi näki minut, se riehui yhä enemmän. Onneksi sähköt olivat pois öisin, kun hevoset eivät enää olleet pihalla yötä päivää. Kaivoin puhelimeni esille ja soitin hätäkeskuskeen saadakseni tarkempia ohjeita. ------ Istuin voipuneena kavikuppi kädessäni taukohuoneessa. Hirvi oli saatu hyvässä kunnossa pois, mutta minulla oli rikkoutunut aita - tutkittuani tuhoja tarkemmin jouduin toteamaan, että myöskin kakkostarhan aita oli niin pahasti rikki, että vaikka Valkku ja Neela olivat yksiä kullanmuruja, Disa tai mikseivät ne yksinnäkin lähtisi tutkimaan maita ja mantuja - joskin siinä tilanteessa suokit löytäisi kylki kyljessä kökttämässä joltain mukavalta pellolta. Kuitenkin, Veeran päästyä tallille asti raahasimme ykkös- ja kakkostarhan hevoset laitumelle, jossa ne lähtivätkin riehakkaasti laukkaamaan laumana. Oritkin olivat pian pihalla kuten myös vankikarkuri Hye, joka painui tarhaan päästyään suoraan juomaan... Oli tämäkin päivä. Otto muutti tänään pois ja Charlotta oli tullut hakemaan komean ori heti aamusta, kun hirveä vielä tapltiin pois jumista. Jasmin tuli aamupäivällä tallille hoitamaan Dianan ja Desin ja yhä röhnöttäessäni sohvalla Jasmin tuli hetken päästä kauheassa paniikissa, kun oli nähnyt rikotut aidat eikä hevosia missään. Naurahdin kuivasti. "Hirvi oli tullu yöl aidoista läpi. Hepat on laitumilla. Mä voin vaikka tulla hakemaan sun kanssa niitä ja näyttää tietä, pitää kuitenki käydä siel kattomassa ei kaikki on ok." jutustelin, nousten kankeasti sohvalta. Ilokseni Veera oli häärännyt karsinat puhtaiksi. Otin mukaani rapisevaan pussiin omenoita hevosille. Menimme Jasminin kanssa pihalle, jossa tihutti vettä niskaan ja kurkatessani pientalliin Veera hääri viimeisen karsinan kanssa. Kävelimme tarhojen ohi, jossa Hye, Kassu ja suokkioriit Murhe ja Routa suorittivat kaikki jonkinlaista hirnuntaoopperaa kauemapana hirnuville tammoille. Heitin jokaiselle pari omenaa ilostukseksi, kun kävelimme ohi ja hetkeksi hevoset hiljenivätkin. Pääsimme laitumille asti ja etsimme laajalta laitumelta katseillamme hevosia. Valkku ylitti juuri puusiltaa Neela vanavedessään, mutta muita ei näkynyt. Huhuilimme ja huusimme tammalaumaa luoksemme ja kohta kavioiden jylinä täytti kuuloni, kun Puddi ilmestyi laukaten kukkulan takaa takaosasta laidunta ja tammaa seurasivat näyttävänä kulkueena Desi ja Ninja, Diana tullen perässä oman arvokkuutensa sallimalla vauhdilla. Rapsuttelimme hetken tammoja ja kun Neela ja Valkkukin liittyivät seuraan aloimme jaella omenoita tammalaumalle, joka rouskutti omenoitaan sulassa sovussa. Hetken päästä hevoset lähtivät matelemaan pois, mutta Jasmin nappasi Dianan mukaansa. Tamma oli selvästi haluton lähtemään laitumelta, mutta tyttö raahasi tamman mukanaan kun itse jäin ihailemaan jälleen riehaantunutta tammalaumaa, joka laukkasi ympäri laidunta maan jylistessä. Sade hieman haittasi upeutta, mutta märkinäkin hevoset olivat ylväitä ja upeita - muutamat ravasivat mutta pysyivät perässä, kun muu lauma laukkasi. Mietiskelin, että voisin tuode myös orit joku päivä laitumelle omistajien luvalla, kuinka hienoa se sitten olisi? Saapastelin sateen yltyessä sisälle nokosille ja sainkin nukkua pitkälle iltapäivään, sillä minulla ei ollut tänään tallivuroja. Herätessäni minua kohtasi pihalla yllätys, kun Oskari oli ottanut vasaran kauniiseen käteen ja korjannut aidat. Kyllä kelpasi.
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:13:58 GMT
20.10.2013: Tarkastuksia ja hokkeja Tuulenmyräkkä heitti lunta naamalleni kun astuin ulos ja kiljaisin säikähtäneenä, paeten takaisin eteiseen. Olimme suunnanneet Marun kanssa tallille päin, sillä oli sunnuntai ja kahden voimin hevosetkin pääsisivät nopeammin saamaan aamusapuskansa. Tänään oli tulossa kengittäjä laittamaan kaikille hevosille hokit ja eläinlääkäri tulisi samassa kyydissä tarkastamaan perusjutut kaikilta hevosilta ja tarkistamaan samalla Valkun ... Pihattoon muuttanut Valkku oli nykyään uskomattoman lihava vatsassa kasvavan varsan takia ja välillä tuntui, että tammaneiti olisi räjähtämäisillään. Petra olikin alkanut liikuttaa sabinoa vain kevyillä lenkeillä maasta käsin. Onneksi kengittäjä tulisi tänään, sillä piha oli jäinen. Toki muillakin talleilla oli jo tullut lunta ja Kaihorannassakin oli pari kertaa tullut ohut kerros valkeaa möhnää, mutta se oli sulanut heti pois - yöllä olikin sitten tullut vähän enemmän, kunten nyt näkyikin. Kaikkialla, minne katsoin, oli kinostunutta lunta ... Kolasimme tien Marun kanssa ja pääsimme lopulta talliin asti, minun anoostellessani ruokia ja Marun juostessa viemään ne syöjilleen. Hevosilla olisi tunti aikaa syödä ennen kuin eläinlääkäri ja kengittäjä tulisivat katomaan hevosia - siinä menisikin lähestulkoon koko päivä. Hertalla oli jo hokit alla, mutta koko muu porukka oli hokiton. Saimme hevosille ruoat nassun eteen ja Marun kanssa kyttäsimme, kun pihattoporukka sai syötyä, sitten ottaen pihatosta hevoset käytävälle. Valkku pääsi päätykarsinoiden eteen Ninjan kiusattavaksi, kun taas Neela ja Hani pääsivät pidemmälle käytävälle seisomaan. Kellon näyttäessä varttia yli kahdeksaa kengittäjä ja eläinlääkäri saapuivat. Silläaikaa kun eläinlääkäri aloitti Hanin tutkimisen Valkulle laitettiin hokit. Sabino tamma käyttäytyi varsin nätisti ja nuokkui pääosin koko toimeenpiteen ajan, joten menin Marun seuraksi katselemaan eläinlääkärin tarkastusta. Hani oli taas niin rakastavaisella päällä, että kiehnäsi vain kolmekymppisessä Marjatassa, joka taivutteli juuri connemaran jalkoja. Seuraavaksi vuorossa oli Neela, joka nuokkui mammansa tavoin paikallaan, kun eläinlääkäri sörkki neidin suuta ja jalkoja - unelias suokki ei kyllä ollut nostaakseen jalkoja, mutta Neelakin todettiin terveeksi. Kengittäjä oli juuri Hanin kimpussa, kun pääsimme Valkun luo. Valkku nuokkui yhä, vaikka välillä jaksoi avata silmänsä, kun ultra rätisi. Marjatta tutkaili näyttöä, todeten sitten, että varsa oli terve ja hyvässä kunnossa. Päästin helpotuksen henkäyksen - vaikka mikä olisi varsaa voinutkaan vaurioittaa ... Olin juuri taluttelemassa Hania ja Valkkua pihalle, kun Petrakin kehtasi ilmaantua paikalle - tyttö otti tyttöystävänsä hevosen ja vei pirtsakan Neelan kirpeään talvi-ilmaan emänsä ja pihattokaverinsa seuraksi. Kerroin Valkun varsan kuulumiset ja tyttö olikin tyytyväinen. Kun otimme seuraavaa satsia, Jadea ja Hyea, pihalle, paikalle saapuivat myös Rosanna ja Larissa katsomaan hevosiaan ja tarkastusta. Hye kengitettiin ensin eläinlääkärin tutkiuessa säikkyä ja arkaa Jadea. Hyen oltua hokit jalassa Rosanna kävi viemässä hevosensa tarhaan, kun taas Jade hirnui kauhistuneena ja yritti jopa potkaista kengittäjää, kun tuo hänen kinttujaan meni ronkkimaan. Jade oli aivan mahdoton kengittää, joten päätimme odotella Ronskun tuloa ja antaa omistajan rauhoitella arkaa ponia. Jade pääsi vielä takaisin karsinaansa eläinlääkärin tutkaistua vielä tamma päällisin puolin, jonka jälkeen siirryimmekin lämppäritammoihin. Diana ja Disa pääsivät seuraavaksi käsittelyyn. Juliakin pääsi paikalle tässä vaiheessa ja harmitteli kun oli missannut Neelan hoidon, mutta meni sitten kiusaamaan Petraa taukohuoneeseen. Äiti ja tytär olivat molemmat aivan yhtä vaikeita ja Disan kanssa jouduttiin muutamassa kohtaa nappaamaan huulesta kiinni, kun tamma meinasi tehdä muistomerkin kengittäjän selkään. Lopulta tämäkin kaksikko oli hokit allaan ja pääsimme Ninjan ja Kassun kimppuun - Julia oli aiemmin viikolla ihmetellyt minulle, koska Ninja oli alkanut kerätä jotain ihmeellistä rasvakerrosta ja oli muutenkin ollut jo jonkin aikaa paljon rauhallisempi. Kengittäjä laittoi ensin Ninjalle hokit alle, saaden pari kertaa Ninjan hampaista, kun erehtyi tamman vatsaan koskemaan ja siirtyi sitten Kassun luo. Eläinlääkäri kertoi Kassunkin olevan hyvässä kunnossa ja tuli sitten Ninjaa tarkastelemaan. "Ompas tää lihavassa kunnossa ... Ihan ku tiineenä, et sä Jenni kyllä mulle sanonu et ku yks tamma ois tiineenä?" Marjatta ihmetteli minulle, kun tulin hakemasta Juliaa taukohuoneesta - kyllä tyttö nyt saisi paikalla olla, kun tämä ihrapallo - anteeksi - tukeva hevonen tarkastettaisiin. "Ei, ei Ninja kyl tiineenä oo, ei se ole mahollistakaan. Se varmaa keränny jotai vararavintoo tai jottai ... Vai voiko toi olla joku vatsavika ihan?" Julia jutusteli, huolestuen sitten, olisiko tammalla sittenkin jotain vikaa muualla kuin päässä. Eläinlääkäri alkoi tutkiskella tammaa kaikin puolin tarkistettuaan lämminverisen jalat, jonka jälkeen hän alkoi kysellä Ninjan viimeaikaisesta käyttäytymisestä. Julian kerrottua todenmukaisesti, kuinka rauhalliseksi kipakka tamma oli muuttunut, Marjatta kurtisteli kulmiaan, hakien sitten ultransa 'varmuuden vuoksi'. Tutkailimme koko kolmikko kuvaa, samaan aikaan vetäen henkeä. Kuvassa näkyi hyvin samanlainen pieni otus kuin Valkullakin. Tuijotimme kuvaa hiljaa, kunnes Julia alkoi änkyttää jotain. Tyttö oli kalmankalpea ja näytti pyörtyvänsä, jolloin otin tyttöä kädestä ja vein lattialle istumaan hitaasti. "Ei se voi olla ei vit--... Ei oikeesti miten toi on ees mahollista? Joku Pyhä Henkikö tääl on käyny sillee moro katotaanpa kuka ois kiva hevonen jonka omistajaa järkyttää .... Miten?" Julia sepitti paniikki äänessään, vilkaisten sitten kuvaa. "Kyllä tää aika pitkällä jo on, sama ku sillä toisella tammalla. Mut kyllä tää ihan terveeltä näyttää, aika isopäiseltä kyllä ... Ootko sä tän kanssa vielä ratsastellut paljonki?" Marjatta jutusteli, silmät tammassa ja kuvassa. Julia kertoi jälleen, mitä oli tamman kanssa tehnyt, jolloin eläinlääkäri neuvoi vähentämään liikuntaa, häviten sitten kengittäjän perään pientalliin tarkastamaan Herttaa ja Murhetta. Julia nousi rivakasti ylös ja päästi Ninjan pihalle, raahautuen sitten voimattoman oloisena taukohuoneeseen. "Mut mist toi varsa on voinu putkahtaa?" Julia voivotteli, samalla ovi avautuen ja Petran lähestulkoon juostessa taukohuoneeseen Julian viereen tyynnyttelemään tyttöä - oli selvästi kuullut hänkin mitä Ninjan vatsassa olikaan. Itse istuin nojatuolilla, mietiskellen vaihtoehtoja. "Eikös eläinlääkäri sanonu, et se on yhtä pitkällä ku toi Valkun varsa ainaki kuvien perusteella? Sun Hukkareissushan, Petra, kävi sillo visiitillä Valkun luona ja käväs hetkellisesti muualla ja eikös just sillon sulta toi Ninja karannu ku sitä taluttelit? Joskin vaa hetkeks..." mutisin käsieni lomasta, tuijottaen puista pikkupöytää. Petra vilkaisi Juliaan hämmentyneen näköisenä, saaden murhaanvan katseen takaisin. Julia kirosi pitkän litanian, haukkuen siinä samassa Petran ja Hukkareissunkin, saaden Petran loukkaantumaan ja lampsimaan ulos huoneesta pihatoille vievästä ovesta. Teinidraama jatkui, mutta itse hylkäsin perään hetken kuluttua lähtevän Julian ja kävelin pientallille, kuullen pihaton suunnalta riitelyä. Murhe oli juuri napsimassa Milalta herkkupaloja. "Oli ilmeisesti hänkin aika hienosti?" naurahdin Milalle, joka juuri kaulaili suokkinsa kanssa. "Joo, mamman mussukkaa niin hienosti oli niih... " nainen lässytti ravurilleen, Murheen yrittäessä päästä irti omistajansa kuristusotteesta. Marjatta tuli vielä ilmoittamaan, että Herttakin oli erinomaisessa kunnossa, kuten Murhekin. Ronskukin pääsi tallille asti, jolloin Jade kengitettiin, jonka jälkeen kiittelin eläinlääkäriä ja kengittäjäherraa, noiden lähtiessä kohti omia toimipisteitään. Veimme omistajien kanssa hevoset pihalle riekkumaan. Loppupäivä menikin humussa, kun kuuntelin puolella korvalla milloin Julian ja milloin Petran valitusta toisistaan tai huutoa toisilleen, tai kävin katsomassa, kun hevoset tutustuivat lumeen into piukassa. Olipahan tämäkin päivä ...
|
|
|
Post by Jenni on Dec 12, 2013 14:17:17 GMT
JOULUKALENTERI
07.12.2013: Pikkujouluja Hyi kamala. En kyllä ikinä enää laita päälleni mitään tämän tiukempaa - okei, eihän toppi vielä tiukka ollut mutta hyiii silti, normaalisti minulla oli jotain hupparia tai kolitsia mutta kai sitä kerran vuodessa piti mennä ihmisten ilmoille ... Menin Marun, Julian, Innan ja Meijun kanssa kimppakyydillä keilahallille, jossa vyöryimme sisälle, löytäen muun porukan: pikkujouluporukkaan kuului aiemmin mainittujen lisäksi Veera, joka pomppi mahdollisesti tiukimmissa hiletopissa jonka oli nähnyt, Oskari, joka irvisteli laittautuneelle Marulle, Mistral sekä Petra. Milakin raahautui pian paikalle, löhöten kuitenkin suurimman osan ajasta keilahallin sohvilla, vaikka kävikin välillä keilailemassa omalla vuorollaan. Petra ja Julia pitivät Milalle seuraa, kun taas Mistral, Veera ja Meiju olivat liittoutuneet ja olivat hyvää vauhtia viemästä parhaiden pisteiden paikat pienessä leikkimielisessä kisassamme. Parin tunnin päästä Veera oli lopulta parin pisteen ja keilan avulla päässyt ohi Mistralin ennätyksen, joten kun Veera oli palkittu ilmaisella limsalla aloimme pakkautua autoon. Oskari otti kyytiinsä Julian, Veeran, Petran ja Meijun kun taas minun autooni tuli Mila, Inna, Mistral ja Maru. Matkalla kohti tallia kävimme hakemassa perhepizzan, kuten toinenkin autolastillinen. Kun italialainen herkku oli auton etupenkillä levittämässä hajuaan koko autoon, matka jatkui tallille. Tallissa pakenimme tuulta ja tuiskua sisälle, joskin Maru kipitti katsomassa, että tallissa ja pihatossa oli kaikki hyvin, ettei tarvinnut loppuyön aikana hevosista murehtia. Oskari ja Mila olivat raavaita miehiä vahvoja ja kantoivat keittiön pöydän syrjempään, kun minä levittelin parit pelit, kuten twisterin ja aliaksen. Siinäpä sitä iltaa sitten ehtikin kulua, kun kaatuilimme sinne tänne, kun kaikkien oikea jalka yritti pysytellä punaisella täplällä ... Aliaksesta taas oli tulossa melkoinen sota, mutta lopulta kello löi senverran, että Petra lähti kohti kotia myrtyneenä, kun muu porukka jäi ryypiskelemään. Tuokin likka täyttäisi kuun lopussa 18, kyllä se sitten ensi vuonna saisi alkomahooliakin käyttää ... Hilpaisin laittamaan saunan päälle, kun muut alkoivat kaivella omia juomiaan ja Oskari yritti jo tiirikoida itsensä minun viinakaappiini. Itse vetelin siideriä melkeinpä kaksin käsin, olut ei ollut minun juttuni - sama koski viinejä. Kaikilla tuntui olevan hauskaa - ja meno alkoi olla sen mukaista. Saunakin oli ehtinyt lämmetä mukavasti, joten porukat ottivat jääkaapissa olleet oluet ja siiderit mukaansa ja hiipparoimme saunomaan Oskarin ruikuttaessa, että eikö hänkin voisi tulla. Saunominen oli nopeasti ohitse, kun Mistralia alkoi huipata ja päätime muutkin päästää Oskarin valtaamaan saunan ja menisimme itse pukemaan ja siitä sitten mahdollisesti vielä jatkamaan baaria kohti. Kellokin alkoi jo olla kahdentoista verran, kun kaikki olivat pukeissa ja Veera alkoi kysellä, lähtisikö joku vielä baariin. Lähdimme koko porukka baariin tilataksilla, hihitellen koko matkan typerille jutuille - kuskilla oli varmaan kestämistä. Baarissa kului muutama tunti, kunnes valomerkki alkoi lähentyä. Kaikki muut lähtivät kotia kohden, mutta Mila, Oskari ja Veera tulivat mielummin minun talooni yöpymään - Mila valitteli riitelyään Joonaksen kanssa ja Oskari ja Veera vain olivat liian laiskoja. Räkätimme jälleen koko matkan taksissa mitä oudoimmille jutuille ja loppujen lopuksi kuka rojahti minnekkin nukkumaan - itse olin varmaan ensimmäinen nukahtaja - kaaduin sohvalle ja sammuin kuin saunalyhty siihen. Seuraava aamuna kuola poskella olo ei ollut enää niin railakas ... Mutta eipä ollut ilmeisesti muillakaan, kun kahdeksannen päivän aikana näkyi kalpeita naamoja ja fanta-pulloja. Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!
|
|