Post by Jenni on Dec 19, 2013 14:03:27 GMT
Jouluaaton aamu sarasti kirkkaana ja ystävällisenä, auringon lämmittäessä selkääni makoillessani sängyssä. Kauaa en kuitenkaan makoillut, kun pomppasin pystyyn ja melkeinpä ilosta kiljuen kipitin keittiön puolelle, laittaen kahvit tippumaan ja takan lämpiämään.
Keittelin riisipuuroja esiliina ylläni, kun Maru vähintäänkin riemastuneen näköisenä tuli alas. Pian Marun kömmittyä alas ovikello soikin ja pompin ovelle, jonka takaa paljastui Jasmin, Mila sekä Merle. Halausten ja jouluntoivotuksien jälkeen sain kolmisen paketti, samoin kuin Maru, jotka laitoimme lattialle siksi aikaa, että Mila ja Merle tulivat syömään vasta valmistunutta riisipuuroa.
Kun saimme syötyä – itse asiassa Mila juuri viimeisteli toista lautasellistaan – saapuivat myös Julia, Petra ja Inna, ilmeisesti samalla kyydillä. Jälleen saimme kädet täyteen lahjoja ja annoimme toisillemme lahjoja. Rosanna, Veera, Oskari ja Meijukin raahautuivat tallille juuri kun vedimme muun porukan kanssa päällemme lämpimämpiä vaatteita, tarkoituksena suunnata talliin. Kävellessämme pakettivuorien kanssa kohti tallia Mistralkin pääsi joukkoomme ja näin oli koko porukka kasassa. Timonkin oli alun perin tarkoitus tulla, mutta mies oli suunnannut perhejouluja viettämään, Oskarin viettäessä joulunsa Kaihorannassa, oli kai perheellä ja Oskarilla menneet sukset ristiin …
Veimme hevosia ulos hyvillä mielin ja nauroimme mitä tyhmemmille jutuille, mutta lopulta hevosilla oli vatsat täynnä ja ne seisoivat pienessä pakkasessa. Taukohuoneeseen olin jo iltaa aikaisemmin käynyt kokoamassa lahjat ja kun muutkin toivat lahjoja toisilleen, oli pakettivuori uskomaton.
Aloimme jakaa kahvien, kaakoiden ja teiden kuluessa lahjoja. Julian paketista löytyi upouusi loimi Ninjalle, koska se oli vanhan fleeceloimensa rikkonut temmeltäessään Disan kanssa. Disa taas sai nivelkuolaimet, joiden keskiosa oli omenan maulla varustettu ja Jasmin taas sai lämpimän, sammaleenvihreän tuubihuivin. Mistralin pakettiin olin tunkenut Iglaa varten heppanamipussin ja Mistralille itselleen joulumuki. Milan epämuodostuneesta paketista löytyi silatyyny Murheelle ja pörrösukat. Merlen pakettiin olin laittanut kehystetyn, onnistuneen kuvan Hanista. Petra sai lahjaksi lempibändinsä uuden levyn sekä heppanameja. Innan paketti sisälsi mustaa nahkaa keltaisilla koristuksilla olevat jännesuojat Rihmalle sekä kolmipalakuolaimet Sukalle. Meijulle olin ostanut Herttaa varten uuden otsahihnan punaisilla koristuksilla sekä Meijulle itselleen Hertan satulahuovan kanssa sävy sävyyn menevän toppaliivin.
Ahkerat tallityöntekijät saivat vaivanpalkoikseen jokainen itse kutomani pipon – Oskarille vaaleanvihreä, mustatupsuinen, Marulle löysä ja oranssihtavanpunainen ja Veera sai päähänsä vaaleansinisen pipon. Jokainen sai myöskin lapaset, kun valittivat aina sormiensa jäätyvän irti. Nössöt.
Kello alkoi jo lähennellä kahtatoista, kun Milan puhelin pirahti ja nainen ryntäsi pihalla ihmettelevät katseet perässään. Pian nainen tuli takaisin naama loistaen kuin naantalin aurinko ja nostettuani katseeni saamastani leffasta näin Milan sylissä vinkuvan koiranpennun. Ruskea, hieman punertavaa turkissaan kantava pikkutyttö ulisi punainen rusetti kaulassaan. Mila kantoi häsän pennun syliini, joka alkoi heti nuolla kasvojani ja käsiäni. ”Mmmmmmitä tää on?” änkytin rapsuttaen nujuavaa pentua. ”Luuletsä etten mä tajunnut että sä haluut koiran. Kysyin kaikilta, et tietääkö ne jonku seropipennun ja Milan tallin … ratsastuksenomistajako se oli? Joo, nii, ne se tunsi jonku, jolla oli toi. ” Maru selitti virne korvasta korvaan. Hyvö etten itkuun purskahtanut, vaan rutistin pentua sylissäni ja kun kirjava pentu alkoi kiertää sylistä syliin riehumassa, kävin halaamassa ensin Milaa ja Marua ja sitten halailin kaikki muutkin läpi itku silmässä. Mila kävi vielä hakemassa penturuokasäkin, jonkin … lelun? sekä kaulapannan. ”Onks täl kullannupulla jo nimi?”
kysyin, kun riehupetteripentu oli taas sylissäni. ”Joo, sen oikee nimi on Recorded Upbeat” joku tiesi sanoa. ”… Olisko sun lempinimi sitten … hmm … Reega?” kysyin päätään kallistelevalta pennulta sen rauhoituttua syliini häntä kuitenkin heiluen. Rutistin pentua, saaden sen ryntäämään sylistäni ja aloittaen jälleen rallin ympäri taukohuonetta muiden nauraessa.
Yhteinen joulumme jatkui, kun sain koko porukalta kuvan, joka oli otettu muutamia päiviä sitten jossa näkyi jokainen tallilaisemme. Joku oli myös koonnut minulle kuvakollaasin jokaisesta Kaihorannassa olevasta hevosesta. Minulle päätyi myös monenmoista muuta tavaraa ja niin näytti muillekin. Monet lähtivät omille talleilleen, perheilleen tai kotiinsa viettämään loppuiltaa. Reegan pyöriessä jaloissani ja vinkuessa. Kello oli sentään jo kolme päivällä, kun lösähdin kotisohvalle Marun ja Oskarin kanssa katsomaan jouluohjelmia ja syömään melko köyhää jouluruokatarjoiluamme, mutta lämmin ja mukava joulu tuli vietettyä – kiitos mahtavan talliporukan!
Illalla käperryin Reega jalkopäässäni nukkumaan. Eipä sitä rauhallista unta kauaa kestänyt, kun Reega ulvoi loppyön muorinsa perään … Hyssyttelin pikkukoiraa ja kävin neidin kanssa pari kertaa pihallakin uuden pannan ja hevosten liinan kanssa, mutta itkeskely äidin perään jatkui, mutta se annettakoon anteeksi.
Keittelin riisipuuroja esiliina ylläni, kun Maru vähintäänkin riemastuneen näköisenä tuli alas. Pian Marun kömmittyä alas ovikello soikin ja pompin ovelle, jonka takaa paljastui Jasmin, Mila sekä Merle. Halausten ja jouluntoivotuksien jälkeen sain kolmisen paketti, samoin kuin Maru, jotka laitoimme lattialle siksi aikaa, että Mila ja Merle tulivat syömään vasta valmistunutta riisipuuroa.
Kun saimme syötyä – itse asiassa Mila juuri viimeisteli toista lautasellistaan – saapuivat myös Julia, Petra ja Inna, ilmeisesti samalla kyydillä. Jälleen saimme kädet täyteen lahjoja ja annoimme toisillemme lahjoja. Rosanna, Veera, Oskari ja Meijukin raahautuivat tallille juuri kun vedimme muun porukan kanssa päällemme lämpimämpiä vaatteita, tarkoituksena suunnata talliin. Kävellessämme pakettivuorien kanssa kohti tallia Mistralkin pääsi joukkoomme ja näin oli koko porukka kasassa. Timonkin oli alun perin tarkoitus tulla, mutta mies oli suunnannut perhejouluja viettämään, Oskarin viettäessä joulunsa Kaihorannassa, oli kai perheellä ja Oskarilla menneet sukset ristiin …
Veimme hevosia ulos hyvillä mielin ja nauroimme mitä tyhmemmille jutuille, mutta lopulta hevosilla oli vatsat täynnä ja ne seisoivat pienessä pakkasessa. Taukohuoneeseen olin jo iltaa aikaisemmin käynyt kokoamassa lahjat ja kun muutkin toivat lahjoja toisilleen, oli pakettivuori uskomaton.
Aloimme jakaa kahvien, kaakoiden ja teiden kuluessa lahjoja. Julian paketista löytyi upouusi loimi Ninjalle, koska se oli vanhan fleeceloimensa rikkonut temmeltäessään Disan kanssa. Disa taas sai nivelkuolaimet, joiden keskiosa oli omenan maulla varustettu ja Jasmin taas sai lämpimän, sammaleenvihreän tuubihuivin. Mistralin pakettiin olin tunkenut Iglaa varten heppanamipussin ja Mistralille itselleen joulumuki. Milan epämuodostuneesta paketista löytyi silatyyny Murheelle ja pörrösukat. Merlen pakettiin olin laittanut kehystetyn, onnistuneen kuvan Hanista. Petra sai lahjaksi lempibändinsä uuden levyn sekä heppanameja. Innan paketti sisälsi mustaa nahkaa keltaisilla koristuksilla olevat jännesuojat Rihmalle sekä kolmipalakuolaimet Sukalle. Meijulle olin ostanut Herttaa varten uuden otsahihnan punaisilla koristuksilla sekä Meijulle itselleen Hertan satulahuovan kanssa sävy sävyyn menevän toppaliivin.
Ahkerat tallityöntekijät saivat vaivanpalkoikseen jokainen itse kutomani pipon – Oskarille vaaleanvihreä, mustatupsuinen, Marulle löysä ja oranssihtavanpunainen ja Veera sai päähänsä vaaleansinisen pipon. Jokainen sai myöskin lapaset, kun valittivat aina sormiensa jäätyvän irti. Nössöt.
Kello alkoi jo lähennellä kahtatoista, kun Milan puhelin pirahti ja nainen ryntäsi pihalla ihmettelevät katseet perässään. Pian nainen tuli takaisin naama loistaen kuin naantalin aurinko ja nostettuani katseeni saamastani leffasta näin Milan sylissä vinkuvan koiranpennun. Ruskea, hieman punertavaa turkissaan kantava pikkutyttö ulisi punainen rusetti kaulassaan. Mila kantoi häsän pennun syliini, joka alkoi heti nuolla kasvojani ja käsiäni. ”Mmmmmmitä tää on?” änkytin rapsuttaen nujuavaa pentua. ”Luuletsä etten mä tajunnut että sä haluut koiran. Kysyin kaikilta, et tietääkö ne jonku seropipennun ja Milan tallin … ratsastuksenomistajako se oli? Joo, nii, ne se tunsi jonku, jolla oli toi. ” Maru selitti virne korvasta korvaan. Hyvö etten itkuun purskahtanut, vaan rutistin pentua sylissäni ja kun kirjava pentu alkoi kiertää sylistä syliin riehumassa, kävin halaamassa ensin Milaa ja Marua ja sitten halailin kaikki muutkin läpi itku silmässä. Mila kävi vielä hakemassa penturuokasäkin, jonkin … lelun? sekä kaulapannan. ”Onks täl kullannupulla jo nimi?”
kysyin, kun riehupetteripentu oli taas sylissäni. ”Joo, sen oikee nimi on Recorded Upbeat” joku tiesi sanoa. ”… Olisko sun lempinimi sitten … hmm … Reega?” kysyin päätään kallistelevalta pennulta sen rauhoituttua syliini häntä kuitenkin heiluen. Rutistin pentua, saaden sen ryntäämään sylistäni ja aloittaen jälleen rallin ympäri taukohuonetta muiden nauraessa.
Yhteinen joulumme jatkui, kun sain koko porukalta kuvan, joka oli otettu muutamia päiviä sitten jossa näkyi jokainen tallilaisemme. Joku oli myös koonnut minulle kuvakollaasin jokaisesta Kaihorannassa olevasta hevosesta. Minulle päätyi myös monenmoista muuta tavaraa ja niin näytti muillekin. Monet lähtivät omille talleilleen, perheilleen tai kotiinsa viettämään loppuiltaa. Reegan pyöriessä jaloissani ja vinkuessa. Kello oli sentään jo kolme päivällä, kun lösähdin kotisohvalle Marun ja Oskarin kanssa katsomaan jouluohjelmia ja syömään melko köyhää jouluruokatarjoiluamme, mutta lämmin ja mukava joulu tuli vietettyä – kiitos mahtavan talliporukan!
Illalla käperryin Reega jalkopäässäni nukkumaan. Eipä sitä rauhallista unta kauaa kestänyt, kun Reega ulvoi loppyön muorinsa perään … Hyssyttelin pikkukoiraa ja kävin neidin kanssa pari kertaa pihallakin uuden pannan ja hevosten liinan kanssa, mutta itkeskely äidin perään jatkui, mutta se annettakoon anteeksi.
Hyvää Joulua!